Hääinspiraatio hukassa? Tässä vinkkini

 Pienen budjetin häiden suunnittelun suhteen on selkeästi ollut monen viikon, ellei jopa kuukauden, suvantovaihe. Kevään aikana tykitin hääsuunnitelmia, kasasin ideakuvastoa ja kilpailutin palveluntarjoajia sellaiseen tahtiin, että järjestelyistä muodostui minulle ähky. Tiedättekö, sellainen tunne, että tämä homma on jo hoidettu, hääprojekti saatu pois alta. Tuttu tunne esimerkiksi tapahtumatuottajille, joille tyhjyys iskee usein kun viimeinen tapahtuman jälkimarkkinointi on puskettu pihalle ja raportti raavittu kasaan. 

Kirjoitin jo aikaisemmin tässä postauksessani väliajasta hääsuunnittelussa. Little did I know pahempi inspiraatio- ja motivaatiopula iskisi muutamassa viikossa ja pistäisi kaiken jäihin. Ei huvita askarrella, ei selailla pinterestiä. Ei huvita kirjoittaa tai edes fiilistellä biisilistaa. 

Liika on liikaa ja laitoinkin hetkeksi kaiken häihimme liittyvän kaappiin piiloon. Satunnaisesti olen väkisin muovannut listoja tekemättömistä asioista ja eräänä aamuna jaksoin ommella jopa 12 kappaletta kankaisia servettejä häihimme. Ne tosin heitettiin myöskin kaappiin ajatuksena ''f*ck this, ostan lähimarketista halvimmat paperiset.'' 

Koska häähommat kiinnostaa tällä hetkellä jopa vähemmän kuin blogin kirjoittaminen, kirjoitin listan varteenotettavista vinkeistä selättää tällainen turha lööbailu. 

• Tee realistinen lista kaikesta tekemättömästä. Listalta voi löytyä jotain mukavaa puuhaa, jonka saa hoidettua kuin itsestään. Inspiraatio ja luovuushan saattaa lisääntyä luomalla jotain kivaa. 

• Lataa puhelimeen jokin countdown -appeista. Voit sitten stressaantua aina kun huomaat, että aikaa häihin onkin hirvittävän vähän.

• Etsi täysin tyylistänne poikkeavia kuvia erilaisista hääsuunnitelmista. Näistä on ollut oikeasti hyötyä!

• Katso kaikki unelmahäät, ensitreffit alttarilla, prameimmat mekot jne. ohjelmat. Otin itse itselleni aikaa katsoa maratoonina näitä ja rupesin ainakin haaveilemaan lottovoitosta, jos ei muuta. 

• Osta pullo viiniä ja pakota kaasot kuuntelemaan. P-a-r-a-s-t-a. Siis kyllä on ok perehdyttää kaasot jo vuotta aikaisemmin hääpäivän kulkuun.

• Ja viimeisenä: osta kaikki askartelu/diy -tarvikkeet, jätä ne pöydälle odottamaan, että saat aikaiseksi, tuijota niitä päivittäin ajatellen ''no huomenna'', kuuntele motkotusta sotkusta äläkä missään nimessä siivoa niitä pois. Kyllä ne siitä sitten joskus oikenee.

Tekemättömien DIY-hommien lista on valtava, hoitamatta on hääkakut ja sata muuta asiaa. Osaisiko joku siis kertoa lisää vinkkejä tähän pahemman luokan löysäilyyn häiden suhteen? Siis jotain oikeasti toimivia vinkkejä?

Vuosi häihin

Kerroinkin jo aikaisemmin, että häiden suunnittelu lähti käyntiin hyvin maltillisesti. Naama näkkärinä tarkastelin mökkimaisemiemme kukkasia ja koivuklapeja pohtien voisiko niitä hyödyntää. Juhannuksen kotimatkalla uskalsin jo vähän haaveilla kukkapeltomaisemista häillemme ja sulhasen suureksi ärsytykseksi luettelin jo varmana asiastani budjetin, vieraslistan sekä diy-projektit. 

Vuodessa häiden suunnittelu on lähtenyt tietysti uusille urapoluille paukutellen hääbudjettia suuremmaksi ja hyläten monet ajatuksistani. Perusajatus on kuitenkin edelleen sama: (mahdollisimman) pienen budjetin häät, joissa kaikki mahdollinen toteutetaan itse hyödyntäen omia askarteluvarastoja. Budjetin paukkuminenkin on johtunut lähinnä omista vääristä olettamuksista liittyen mm. pitopalveluiden hintoihin. 

Tällä hetkellä olemme jo erittäin hyvässä mallissa häiden suunnittelun suhteen. Olen jopa innostuksissani ottanut ensimmäisen erän pöytäkarttatappelussa. Turpaan tuli, koska tätä ei miekkonen suorilta hyväksynyt. Uusi yritys taas vaatii toisen pullon viiniä ja jälleen taaperovapaan illan.

Pöytäkarttojen lisäksi saimme varmistuksen, että valokuvaajakaveri tulee kuvailemaan lähes ilmaiseksi. Soittelin myös omaan seurakuntaan vihkijän toivossa, mutta toisessa päässä oltiin lievästi sanottuna hieman yllättyneitä aikaisesta ajankohdastani. Lupasivat kuitenkin ottaa toiveen ylös ja asiaan palaillaan kuulemma aikaisintaan toukokuussa 2021. Että sillai.

Joten, koska häähömppäys on viittä ja kakkua vaille valmis, jätän hetkeksi häät mielestäni, jotta saan sitten rauhassa syksyllä panikoida kaikkia yksityiskohtia. Aloitan kuitenkin todennäköisesti jokin päivä ensimmäisen DIY-projektini liittyen häiden koristeluihin ja lupaan kertoa siitä tännekin, joten pysykäähän kuulolla.

Me kaksi vain

Eilen tärähti täyteen vuosi kihlajaisistamme. Melkoisen jännittävää, että ihan vähän reilu vuoden päästä menemme naimisiin ja, että melkein tasan vuosi sitten olin naama aivan näkkärinä.


Mutta mitä meille kuuluu vuosi kihlautumisesta?

Kaikki hyvin, kiitos kysymästä.

Suhde porskuttaa eteenpäin omassa kultaisenhattaraisessa uomassaan, arki rullaa ja väittelyt pysyvät edelleen vain väittelyinä. Pariskuntana olemme vähän riitelevä, pienillä eleillä rakastava pari, joka huomioi toista arjessa, välillä treffeillä ja aina iltapusuina. Riidoissa ei yleensä mennä nukkumaan ja aamulla töihin lähdetään halien tai pusujen jälkeen. Taaperottomia treffejä harrastamme aina kun vain mahdollisuus suodaan, mutta syvällisiä parvekekeskusteluita meillä on vähintäänkin päivittäin. Pelataan yhdessä pleikkaria, mässätään mainioita ruokia ja naureskellaan taaperon temmellykselle. Tätä ihanuutta oli parisuhteemme jo aikaisemmin ja tätä se on varmasti jatkossa.

Sitten kun olemme virallisesti aviopuolisoita, olemme tietysti idyllinen aamuauringon valossa hymyilevä pari, joka keittelee toisilleen kahvia, paistelee köyhiä ritareita utuisen valkoisissa pellavavaatteissa eikä ikinä koskaan anna raskaan arjen painaa päälle. Emme ikinä riitele, pihalla ei ole ikinä harmaata ja tilin saldo näyttää jatkuvasti miljonäärin lukuja.

Ei vaineskaan.
Toivon, että meno jatkuu entisellään. Vielä vuoden päästä häistä väittelemme edelleen siitä, saako kahvikuppia jättää pöydälle puolitäytenä, onko työrepun paikka sohvalla ja voisiko ne hitsin CD-levyt sijoittaa esimerkiksi kaappiin piiloon. Aivan varmasti myös satunnaisesti riitelemme omista vapaa-ajoistamme, yritämme jälleen excelöidä kotitöitä sekä tarkastelemme kauppakuitteja pohtien mihin typerään ne rahat taas tuhlattiin.

Mutta me myös pesiydymme kaksin sohvan nurkkaan arvostelemaan tv-shopin kädettömiä näyttelijöitä ja ihailemaan tyttäremme piirrustustaitoja. Pelaamme ja voitamme toisemme yaztyssa, COD:issa, scrabblessa, ryöstössä ja pictionaryssa. Selailemma PlayStationin kauppaa ilmaispelien toivossa, pyöritämme jälleen läpi Netflixin sarjakategorian, nauramme minun leipomuksille ja ihastelemme sulhaseni musiikkivermeitä.

Lupaan, että vaikka kuluisi vuosi tai sata kihlajaisistamme, yhteenmuutosta, lapsen syntymästä, häistä, mistä vain, rakastan ja ärsyynnyn, nauran ja nautin sulhaseni seurasta.

Piirsin tälläsen vuosilahjaksi, koska no, tilin saldo.

Hän on aivan best <3 p="">

Juhlapaikkana jumppasali

No se juhlapaikka.
Tai THE juhlapaikka.

Kerroinkin jo edellisessä hääpaikkoja käsittelevässä postauksessani miten tulevien häidemme juhlapaikkojen etsintä lähti käyntiin ja mitä lopulta karsiutui listoilta pois. Kerroin, että unelmieni täyttymystä hääbudjetillamme ei löytynyt, tai ole edes mahdollista löytää, joten ''tyydyimme'' molempia miellyyttävään vaihtoehtoon. Toisaalta, unelmani ovat melko lennokkaita välillä ja unelma esimerkiksi Tylypahkan kielletyssä metsässä vietetyistä häistä ei taida onnistua vaikka voittaisi lotossa.

Kuten sanottua, meille sitten ei tule juhlapaikaksi työväentaloa.

Paitsi että. Kävimme taannoin tutustumassa Vantaalla sijaitsevaan Björkhemiin. Lueskelin muutamia paikasta kirjoitettuja blogi-postauksia ja kyttäsin koko instagramin läpi. Pohdimme ja selasimme kuvia. Mallailin Ikean suunnittelutyökalulla paikkoja, rakensin mielikuvia, ja juttelin kaasojen kanssa. Katselin lisää kuvia ja tein häiden budjettilaskelmia.

Ehkä vaikutuksen teki rempseän ystävällinen talonmies, joka esitteli paikkoja iltamyöhäsellä. Ehkä ihanan upea jättimäinen kaari-ikkuna sai minut vakuuttumaan. Ehkä se oli se jumppasalitunnelman puuttuminen tai erilliset pienet huoneet, johon saisi söpön salakapakan piilotettua. Valoisan oloinen sali, kaunis piha, oma puoli buffetpöydälle, oma tanssilattia, ihana ihana ihana. Niin vain minä pyörsin puheeni ja varasimme Björkhemin hääjuhliemme paikaksi.

Kuvia en vielä napsinut paikasta, sillä paikka ei ole parhaimmillaan pimeänä, tuulisena sadeiltana. Paikalle pitää päästä kesän paahteessa, kukkien kukkiessa ja perhosten liehotellessa ympärillä. Laitoin kuitenkin sivupalkkiin linkin juhlatiloihimme. Linkin takaa löytyy paikan mitat, kuvia sekä yhteystiedot mikäli joku paikasta kiinnostuu.

Häiden osalta isot linjaukset siis alkaa olla reilassa! Vielä pitäisi häidemme jälkiruokaprobleema selättää sekä soitella vihkijälle. Tuleeko muuta mieleen?

Suunnitelmat häiden paperituotteisiin

Häidemme kutsu- ja paperituotteiden suunnitelmat ovat hahmottuneet päässäni melkoisaksi sekamelskaksi. Yksi asia on (melko) varma. Koska häidemme teema tuntuu olevan Do It Yourself, täytyy nämäkin väsätä itse. Tietysti tähänkin vaikuttanee pienehkö hääbudjettimme, morsiamen into askarteluun sekä sulhasen silmien pyörittely. Sille täytyy näyttää, että tottakai on ihan iisipiisi homma tehdä käsin kaikki miljoona hääkutsua ja muut hommat.

Kerroin aikaisemmin, että häidemme tyyli tulee mukailemaan sekä luontoa, että semmoista industrial -henkeä. Enkä olisi perfektionisti enkä mikään, ellei tämä näkyisi vahvasti myös paperituotteissa. En tule maalailemaan kukkasia tai havunneulasia kutsuihin vaan toivoisin saavani lähinnä värisävyt kohdilleen.

Olen viimeaikoina innostunut alkoholin ja musteen yhdistelmästä maalauksissa. Niitä tipauttelemalla ja hiustenkuivaajalla puheltelemalla saa ihastuttavaa kuviota aikaiseksi paperille. Tätä kaunista kuviointia haluaisin myös meidän häidemme paperituotteisiin. Mustan, vihreän sekä ruosteenpunaisen sävyssä nämä kuvioinnit luovat ehkä vähän syksyistä tunnelmaa, mutta silti. Niin kaunista!

Tässä alla on kyseisellä tekniikalla toteutettu teos. Itse ajattelin jättää tietysti enemmän valkoista näkyville, jotta tarvittavat tekstit saa siististi. Tai päälle (kutsuihin) lätkäistä sellaisen läpinäkyvän muovihässäkän (siis mikä tämä on suomeksi?) mihin on painettu infot häistä.

 Näen itseni  tulevana kesänä jonain aurinkoisena päivänä mallailemassa ja maalailemassa testailuja näistä. Siis kaikki on selkeesti toteutusta vaille valmista. Materiaalit, kärsivällisyys, tarvittava aika sekä viinilasi enää uupuvat!

DIY Häämekko: mekkoni muutostarina

Saatuani häämekon kätösiini, hymyilin ja puhisin onnellisena viikon ajan. Mekkoni on siis riskillä tilattu Ebay:sta Briteistä ja sitä tietysti odoteltiin jännäkakka housuissa hyvän tovin. Olin jo päättänyt, että mikäli tilattu häämekko olisi katastrofi, etsisin ompelijan käsiini. Onnekseni häämekkoni oli juurikin sitä mitä luvattiin, kaunis ja lisäksi laadukkaan tuntuinen.

"Sakset kauniiseen 

käteen ja silppuamaan."

Mekko on tilattu tammikuussa, joten nyt huhtikuussa on mieli muuttunut. Muutaman kerran olen itseäni tässä kironnut, mutta ei auttanut. Sain pakkomielteen lyhyemmistä hihoista ja hintsusti avarammasta kaula-aukosta, ja olihan ne tietysti toteutettava. Sakset kauniiseen käteen ja silppuamaan.

Ensimmäisenä leikkasin ylipitkästä laahuksesta sen ''varman'' osuuden pois. Eli sen pienen pätkän, josta pystyin olemaan varma, ettei helma lyhene liikaa minun mieleeni. Tämän tein ilman neuloja tai vastaavaa, ihan vain silmäpelillä, sillä mies heilui oven takana uhkaavasti. En halua, että hän vahingossakaan näkee häämekkoani.

Seuraavaksi mallailin mekon selkäosaa niin, että mekko oli päälläni. Merkkasin nuppineulojen ja lyijykynän avulla mekkoon kohdan, josta haluan pitsin vuorikangasta vähentää ja taas keittiösaksilla nyrhin menemään. Ompelin ensin käsin vuorikankaan ja sen jälkeen kiinni pitsiin. Koska päällimäinen kangas on pitsiä, en viitsinyt ommella tätä koneella, vaan viimeistelin tämän muutoksen käsin. Koneella ompelu kun ei todellakaan kuulu vahvuuksiini. Niinkuin ei mikään muukaan ompelu.

Tämän jälkeen puin mekon jälleen päälleni, merkkasin neuloin hihoihin kohdat joista leikata ja nappasin ne saksilla irti. Ompelin saumat tai huolittelin, mikä termi tähän vaiheeseen ikinä kuuluukaan. Kertonee jotain tekeleen ammattimaisesta kädenjäljestä kun en edes tiedä minkä nimistä asiaa olen tekemässä.

Hihoihin ompelin helman ylijäämäpaloista perhoshihat ja länttäilin ylijääneestä pitsistä sommitelmia tuomaan yhteenkuuluvuutta. Hihoista tuli kauniit, vaikka sifonki ja sen käsinompelu nätisti olikin suoraan sieltä itsestään. Lisäksi lopuksi kavensin ihan ministi vyötäröltä ja avot!

Silmät sydäminä ja onnenkyyneleistä märkinä olen peilaillut itseäni eteisen olemattomasta vartalopeilistä. Kyyneleet tosin saattaa johtua riskillä leikatuista ja silti onnistuneista ompeleista. Siis kuka edes tekee tälläistä HÄÄMEKOLLEE

Toisaalta, minä en olisi minä, jos en tässäkin noudattaisi pääni pientä DIY-huutoa.

Lopputulemasta ei luonnollisesti kuvaa tänne vielä tule, ettei miekkonen sitä näe. 

Väliaika, kahvia ja pullaa

Mihin käyttää aikansa, kun hääsuunnittelussa on väliaika, eikä mitään suunniteltavaa tähän väliin löydy? Miten pitää yllä omaa romantisointia ja innostusta, kun ei olekaan tarvetta selata juhlapaikkoja päivittäin?

Niimpä, kertokaa se.

Itsestäni tuntuu nimittäin nyt siltä, miltä pelkäsin häiden jälkeen tuntuvan: tyhjältä. häiden juhlapaikka on valittu ja osittain maksettukin, kirkolle soiteltu ja kampaus jo hieman hahmottunut päässäni. Olenko totaalisen liian aikaisessa tehnyt kaiken, ja nyt joudun vain ja ainoastaan istumaan ja odottamaan häitä? Tylsää!

Voisin tietysti selata vielä vähän lisää kauniita hääkuvia ja kirjoitella vielä vähän lisää suunnitelmia papereilla. Mutta pelko kyllästymisestä estää tekemästä näin. Kun tarpeeksi kauan tuijottaa samoja hääkuvia ja unelmamekkoja, eikö niihin jo kyllästy? Reilu vuosi aikaa häihimme ja ensi keväänä haluankin aivan erityyliset häät, jos nyt jo kyllästyn suunnitelmiini. Toisaalta sillä saisi lisää tekemistä, mutta se ei todellakaan mahdu pieneen budjettiimme.

Niimpä tyydyn hiomaan vanhoja suunnitelmia. Kokeilen askarteluissani uusia välineitä ja lyön viisaan pääni yhteen kaasojeni kanssa aikataulutuksen kanssa. Kiirettä hääsuunnittelussa ei ole ja se onkin ihanaa. Suvantovaihe hääsuunnittelussa vain tarkoittaa malttamattomalle morsiammelle rahan menetystä, loputtomia ideoita, nettikirpputorien suota sekä hääblogiini juttujen ehtymistä. Mutta vain hetkellisesti!

Kauneudenhoito vuosi ennen häitä

Häihimme on vielä reilu vuosi, mutta sekopäistyttyäni häiden suunnittelusta, olen kiinnittänyt myös ihoni hoitoon enemmän huomiota. Normaalisti hoidan ihoani hyvinkin satunnaisesti. Putsailen säännöllisesti ja lätkin milloin mitäkin rasvaa naamalleni. Iho on voinut kohtalaisesti ja olen ollut ihan tyytyväinen.

Mutta hääpäivänä haluaisin ihoni hehkuvan kauniina, ilman niitä punaisia läikkiä tai rasvoittuvaa otsaa. Hyvä, tyylikäs häämeikki auttaa, mutta voiko jotain tehdä jo nyt?

Uskoisin, että kasvojen ihonhoidon voisi aloittaa vaikka vasta 3kk ennen häitä(terv. ihonhoidon ammattilainen -NOT), mutta pelataan varman päälle ja aloitetaan jo nyt. En sitten varmaan hääpäivänä edes tarvitse meikkiä, kun iho on niin super upee?!

Tässä vaiheessa parhaimmat kauneudenhoitokikat taitaa keskittyä sisäiseen hoitamiseen. Suklaan mässäily, veden vähyys ja rasvainen ruoka pilaa naaman hehkunnan. Olenkin pyrkinyt pikkuhiljaa lisäämään juomani veden määrää, vähentämään irtokarkkien syöntiä ja lisäämään niitä salaatteja päiviini. Ja siis nämä asiathan pätee muutenkin elämiseen ja omaan hyvinvointiin. Itse olen kuitenkin kaivannut jonkinmoista ulkoista motivaattoria toteuttaakseni elämäntaparemonttia.

Innostuin saatuani häämekon hyppysiini ja kävin tyhjentämässä kauppojen kauneustuotehyllyjä. Tai siis tässä kriisitilanteessa tilasin netistä muutamia tuotteita alennuksesta. Paljon hehkutettuja tuotteita olenkin nyt parin viikon ajan testaillut ja voin kokemuksesta suositella! Ja nyt ei ole kyse maksetusta mainoksesta vaan tyytyväisen käyttäjän suosituksesta.

Heinähet kuvassa tulossa häihin

Ostin itselleni testaukseen The Ordinaryn  seerumin sekä hedelmähappokuorinnan. Lisäksi uusiin uljaisiin rutiineihini kuuluu kaapin perukoilta löytyneet Mossa:n seerumi, Lumenen erilaiset naamarasvat ja sitten kuvissa näkyvä risiiniöljy ripsille.

Seerumin ja kuorinnan pitäisi lupausten mukaan siloittaa ja kosteuttaa ihoa tehokkaasti. Kuorintaa ei suositella käytettäväksi turhan usein, kerta viikkoon riittää. Seerumia taasen voi lätkiä naamalle aamuin illoin. Risiiniöljyn huhutaan nopeuttavan ripsien kasvua. Olen jo pitkään katsellut ja pohtinut ostaisinko, hinta ei tosiaankaan ole paha. En vain oikein luota näihin huhuihin. Ostin kuitenkin testiin, katsotaan joskus vuoden päästä onko mun ripset saaneet tästä boostia.

Risiiniöljystä en osaa vielä sanoa juuta enkä jaata, mutta tuota hedelmähappokuorintaa on suositeltava. Todella ihana, vaivaton, sileän ihon luova söpöihin pulloihin purkitettu punainen kuorintaneste on parasta, ainakin mun iholle. Pintakuiva iho siliää enkä ole huomannut punoituksen lisääntyvän vaikka siitä varoiteltiin

Ei näitä tarvitse pieneen hääbudjettiimme laskea (eihän?) sillä onhan se vähän hassua innostua reilu vuosi ennen häitä ostelemaan puteleita pelkästään häitä varten. Mutta minkäs teet, häähulluus on oma taitolajinsa.
Ja siis mikä motivaattori toimisi paremmin, kuin vuoden päässä siintävät häät? Ihan jo laihiksellekin päätin tässä tosi pian ryhtyä häiden vuoksi.

Oletko itse ajatellun panostaa näin aikaisin ihon hoitoon? Vai onko ajatuskin ihan pöljä?

460 päivää häihimme

Hääsuunnitelmat on loistavalla mallilla ja aloitin ensimmäistä To Do -listaustakin blogin puolelle. Julkaisen listauksen sivupalkkiin, kunhan armaat aivoni ovat saaneet koottua itseään sen verran, että listaan ilmestyy muutakin kuin ''Irtokarkki:pakko'' ''Osta paljon limuja''.

Hääpaikkamme varausmaksu on maksettu ja kirkkoonkin kerkesin soitella. Hääkampausaika on näppärästi hoidossa ja sain minä häämekkonikin jo nyt. Häämekko on ihana, mutta kummasti se mieli on muuttunut jo nyt ja mekon kanssa kävi niin, että otin sakset käteen. Siinä yösydännä kun leikkelin häämekostani palasia ja hirvittelin rohkeuttani, naureskelin samalla, etten olisi minä jos en vähän tuunaisi myös mekkoa.

Häämekossani oli alunperin pitkät hihat, avara selkä ja korkea kaulus. Nyt siinä on lyhyet perhoshihat, edelleen avara selkä ja ihan hintsusti matalampi kaulus. Ja se on täydellinen! Pitsi on ihan pikkusen liian juhlavaa omaan makuuni, kaipailin sellaista boheemimpaa pitsiä, mutta menköön. Sitä en sentään uskalla lähteä omin näppineni vaihtelemaan.

Kaiken kriisin keskellä on ihanaa, että on hääblogi, mekkoprojekti ja ylipäänsä häiden suunnittelua. Saa hetken pakopaikan omilta peloiltaan uppoutuessaan vaaleanpunaisiin (tai minun tapauksessani vihertäviin) hattaraunelmiin, selatessa kuvia ja kuvitellessa kävelyä alttarille tuunatussa DIY-mekossani.
Tämä on tällaista haahuilevaa ajatuksen virtaa tällä kertaa. Mutta hei, enää 460 päivää häihimme. Monta päivää sinulla on? Ja mikä on sinun arjen pakopaikkasi?

Häidemme tyyli

Olen itse luonnossa liikkuja ja puiden halailija. Rakastan kukkien loistoa, vihreitä kuusia, upeita ruohokenttiä, kaikkea sellaista tiedättekös?

Mieheni taas on urbaanin kaupungin ystävä. Mitä undergroundimpi paikka, sitä parempi. Kiivetään katoille ja ryömitään kellareihin, tutkitaan hylättyjä rakennuksia ja raunioita.

Näistä lähtökohdista lähdimme pohtimaan häidemme tyyliä. Minä haaveilin häistä kukkaniityllä tai teltassa ruohokentällä. Metsikön siimeksessä hämyisessä iltamassa tunnelmointi olisi liikuttavaa. Mieheni ei oikein haaveillut mistään, kertoi vain haluavansa ''sikahyvää ruokaa.''

Me (tai no, lähinnä minä) pohdimme ja sovelsimme värejä, teemoja ja ajatuksia ja lopulta päädyimme melkoisen itsestään selvään vastaukseen.

Itserakkaasti häidemme teema, tai tyyli, on me. Meitä juhlitaan, joten olkoon kaikessa mukana pikkuisen meitä. Menuissa näkyy ajatuksiamme, koristeissa tyyliämme. Musiikki on molempien rakastamaa ja ruoka omia herkkujamme.

Vaikka häidemme juhlapaikka ei ollut haaveilemani kukkaketo tai metsikkö, antaa ihana, pelkistetty juhlatila meille tyhjän kankaan maalata.Voimme räiskiä koristeilla tilan romanttiseksi. Tai esimerkiksi maalaistyyliin sopivaksi, tehdä värikkään sateenkaariloiston tai minimalistisen Suomen koivuja ylistävän juhlan.

Häihimme tulee industrial tyylisiä koristeita sekoiteltuna luontoon. Ai siis millasia? No en tosiaankaan tiedä. Jotain sammalta ja luonnonkukkia, tiilen palasia ja verkkoa. En siis tiedä tarkkaan miten näitä yhdistelen, mutta pikku hiljaa alkaa ajatukset rakentua. Ostin lamppuja ison kasan halvalla. Löysin tuikkuja ja ajattelin maanteiltä käydä poimimassa hylätyt kukkaset ja tiilet.

Ja sitten, koska me ollaan me, tulee meille aivan ehdottoman varmasti sellainen valokuvausseinä. Siis se sellainen lasten huvitus, johon on maalattu joku hassunhauska kuva ja sitten voi taakse mennä patsastelemaan ja työntämään naamansa aukkoon. Mikähän tämän seinän nimi edes on? Sellainen on kuitenkin tulossa ja koska tämä on niin mahrottoman tärkeä, tilattiin se erikseen taiteilijalta. No siis, tutulta taiteilijalta, mutta se olisi voitu tehdä itse, joten tämä on ehkä sitä panostusosiota.


Käyn sitten myöhemmin koristeita ja toteutusta läpi tarkemmin, tässä vain tälläinen alustava ajatuspostaus. Kuvituksena haavekuvat pinterestistä, antavat osviittaa ajatuksista.

Edit: Ihan hirveän hyvä idea tämä, että suunnittelee häitä jo vuosia etukäteen. Voi sitten kätevästi käyttää kaikki rahansa yhdenlaisiin koristeisiin. Sitten voikin muuttaa mieltänsä ja myydä koristeet tappiollisesti ja ostaa taas uudet koristeet.

The Kosinta

Juhannuksena paistoi kaunis aurinko. Päivällä koivujen lehdissä oli kastehelmiä ja järvi kimalteli kilpaa niiden kanssa. Tuuli puhisi, mutta lempeästi hiuksia heilutellen. Ei ollut kylmä, mutta ei kuumakaan. Taivas oli sininen ja valkoinen ja maa vehreänä edellisen yön sateista. Harvinaisen hyvä juhannuskeli oli sattunut lomapäivillemme. Nautimme perheenä tuhdin grilliaterian, saunoimme ja rentouduimme. Salakaappi oli täynnä lempiherkkujani, jotka vain odottivat hetkeä, jolloin tyttäreni nukahtaisi.

Aurinko ei keskikesän tapaan laskenut ennen kukonlaulua. Laiskottelin tyytyväisenä sohvalla kolmen tiiliskiven paksuinen kirja käsissäni. Sormet oli tahmeana jo syödystä suklaasta, nyt vuorossa oli sipsit ja limukka. Elämästä nauttiminen on helppoa, hymisin itsekseni. Mieheni houkutteli katselemaan laiturilla aurinkoa, joka laskee kuvankauniisti järven ja Suomalaisen metsän taa. Emmää jaksa, totesin ja jatkoin lueskelua. Tässä on hyvä.

Puolilta öin silmät ei pysyneet auki. Maha oli raskas ruuan määrästä ja jäseniä painoi väsymys. Nousin ylös mennäkseni nukkumaan kamariin. Televisiosta tuli sopivasti jokin häävalssi ja vedin mieheni ylös tanssimaan kanssani. Hän kun ei ikinä koskaan tanssi. Heitin ''hauskasti'' huulta häävalssiharjoittelusta. Samassa mieheni polvistui. Hän kaivoi jostain esiin kauneimman, itse tekemänsä sormuksen. Kaunein ei edes ole riittävä sana kuvailemaan tuota. Upein luomus, jonka olen ikinä nähnyt.

-Tuutko kanssani naimisiin?
-Tuun, jooo kyllä, mitä mun pitää sanoa? TAHDON!

En osannut olla mitenkään päin normaalisti. Hymyilin leveintä hymyäni, yritin olla hihkumatta ja nauroin onnesta. En kyynelehtinyt, vaikka yleensä tirautan kyyneleitä tilanteessa jos toisessakin. Halusin soitella kaikki tutut läpi kertoakseni tästä upeasta hetkestä, mutta taisi kaksi aivosolua sen verran lyödä yhteen, että tajusin olevan keskiyö. Menimme kuin menimmekin ulos, jotta onnentuulahdukseni ei herättäisi tytärtämme. Hymyilimme maisemille, olimme kainalokkain ja erityisen onnellisia.

Sitten tietysti otin sata kuvaa sormuksestani ja seuraavana päivänä lähetin kaikille kuvat. ''Viime yönä, yöttömän yön ollessa hämärimmillään, pienessä mökissä järven rannassa mua kosittiin mitä kauneimmalla koivusta ja kukkasista tehdyllä sormuksella.'' 

Ai että, vieläki hymyilyttää. Liekö syynä tuo ihana mies, ihana tapahtuma vai onnellinen loppuelämä hänen kanssaan.

Meillä on hääpaikka!

Aloitin kaiken suunnittelun mukamas ajoissa. Syksyllä olin jättänyt suunnittelun sikseen työstressin vuoksi ja päätin palailla sitten paremmalla ajalla asiaan. Eihän tässä kiirettä olisi, ehtii sitten vuoden päästäkin.
Vuoden vaihteen jälkeen istutin itseni muutamiin facebookin hääryhmiin. Selailin ryhmiä kaikessa rauhassa ja päätin, etten innostu vielä liikaa. Olinhan jo todella hyvällä pohjalla tässä. Päässäni oli selkeä mielikuva, enää tarvitsisi vain toteuttaa se.
Törmäsin keskusteluun, jossa puitiin läpi, mitä kaikkea muut ovat jo saaneet tehtyä ja varattua. Oli kampaajaa, kirkkoa, bändiä. Juhlapaikka nyt ainakin ja catering kilpailutettuna. Kakkuakin pohdittu ja kutsut luonnosteltu. SIIS apua! Tajusin, että tässä on pakko ruveta toimimaan, jos haluaa saada järjestettyä jotain.

Paniikista kädet täristen avasin koneellani kaikki potentiaaliset juhlapaikat omille välilehdilleen. Upea ja helppo juhlapaikan metsästyssivusto on Venuu.fi, jota hyödynsin myös näiden juhlien paikan etsimiseen. Kaivoin interwebsin syövereistä myös kaikki vanhat naimisiin.fi -sivuston keskustelut, tökkäilin hääryhmiä hereille huutelemalla paikkaa ja lopulta painoin stop-nappulaa painiikista melkein höyrystyneille aivoilleni.

Palasin olennaisten äärelle. Mitä haluan juhlapaikaltani? Missä sen pitää sijaita? Kuinka monta meitä olikaan tulossa?

Sain taas ajatuksistani kiinni. Unelmieni täyttymystä ei pääkaupunkiseudulta löytynyt, mutta löysimme ja varasimme _melkein täydellisen juhlapaikan. Palailen vielä omaan juhlapaikkaamme myöhemmin, mutta alla listausta muista avuksi muille. Kaikkiin allaoleviin emme tarjouspyyntöä laittaneet, mutta ne joihin laitoimme, vastasivat yhtä lukuunottamatta heti kyselyyn. Miten ihanan helpottavaa tällaiselle ahdistuneelle morsiammelle.

Kuva: Venuu.fi

Ravintola Sipulin Talvipuutarha
https://venuu.fi/tilat/ravintola-sipuli-talvipuutarha

Tämä on unelmieni tila. Juuri tältä haluaisin juhlapaikkamme näyttävän ja tämän tyyliset tilat on suurinpiirtein automaattitallennuksella pinterestissä hääideoiden joukkoon. Niin kaunis, urbaania ja luontoa yhdisteltynä. Tyyliämme mukaileva tila, johon kauniisti paistaisi aurinko tai vaikka sataisi vettä, olisi tunnelma upea! Alussa ajattelin, että jos en saa pihahäitä, järjestämme häät täällä. Tarjousta emme kuitenkaan täältä kysyneet, koska tilalla oli yksi, meille hyvin merkittävä miinus. Tilaan ei saa tuoda omia juomia, sillä kysessä on ravintola.

Kuva: Venuu.fi

Teatteri Toivo
https://venuu.fi/tilat/teatteri-toivo?gclid=EAIaIQobChMIrvLR5MKD6AIVFaaaCh0HigFtEAAYASAAEgKUzPD_BwE

Katsokaa nyt miten upea! Sijainniltaan täydellinen Teatteri Toivo olisi jotain erilaista ja juuri sitä tyyliä mitä haeskelimme. Tila on muunneltavissa ja niin kaunis, ettei se yksinään kaipaisi koristeluita. Tilasta löytyy myös valmiina äänentoisto sekä valaistus, ruokapöydät ja tuolit ja sinne saisi tuoda omat juomat ja ruuat! Miten täydellistä.
Tämä onkin yksi kohteista, joista pyysin tarjousta ja sormet ristissä toivoin, ettei ylittäisi budjettia. Ylittihän se, melko roimastikkin. Jos voitan lotossa (isosti siis), peruutan toisen paikkamme ja varaan tämän heti.

Kuva: Venuu.fi

Trap Factory
https://venuu.fi/tilat/trap-factory-juhlatila
Hauskasti erilaiset Trap Factoryn tilat sijaitsevat Espoon puolella ja ovat juuri sen tyylistä industrialhenkeä, jota lähdin juhlapaikaltamme metsästämään. Käänsin kivet ja kannot etsiessäni hääkuvia näistä tiloista ja löysinkin joitakin. Paikan saa somistettua upeasti, tunnelman saa ihanan intiimiksi ja tilaan mahtuu parhaimmillaan jopa 120 henkeä istumaan. Tilasta löytyy myös hyvä äänentoisto ja pakko antaa isot propsit asiakaspalvelusta! Ja pakohuonepelejä löytyy niille ankeimmille vieraille, jotka pitää saada pois tanssilattiaa pilaamasta ;D


No sitten ne edullisemmat paikat, joita budjettiriidantaiston jälkeen harkitsimme enemmänkin.

Kuva: Ayy.fi

Servin mökki
https://www.ayy.fi/fi/servin-mokki
Servin mökki eli Smökki on meelkoisen huokea Aalto yliopiston ylioppilaskunnan vuokraama ''mökki'' Espoossa. Tila on jaoteltu kahteen osaan ja on niin iso, että toisessa osassa voisi meidän häiden vierasmäärämme istua ja toiseen osaan voisi lykätä kaiken muun härpäkkeen, kuten baaripöydän. Tilaan saa siis tuoda omat juomat ja ruuat. Kuvien perusteella erinäiset sitsit ja muut pirskeet vakuuttivat minut siitä, että täällä saisi kauniit häät ja hyvät bileet. Mutta! Tätä tilaa ei pääse vuokraamaan heti, vaan vuokraus tapahtuu varauskalenterin avulla, ja siinä taisi olla puolen vuoden aikahaarukka, mihin asti tilaa pystytään vuokraamaan. SIIS oikeasti?! Tämä hauska paikka olisi ehdottomasti häidemme juhlapaikka, jos stressaava morsian kestäisi odotella vielä noin vuoden.


Seurantalo Midgård
https://midgard.fi/suomeksi/vuokraa_midgard/
En muista missä yhteydessä tähän ensikertaa törmäsin, mutta kuvat saivat minut soittelemaan tänne heti. Vaikka kyseessä on seurantalo, ei tiloista tule sellaisia jumppasaliviboja niin kuin muista. Kauniin räntäisenä tammikuun päivänä ajelimme Midgårdin pihaan kuikuilemaan ikkunoista sisään. Midgård sijaitsee asuintalojen läheisyydessä, mutta piha on iso ja kaunis. Lisäksi sisätiloissa on kuvien perusteella semmoset hauskat palkin, jotka tuo ihan vähän sitä industrial-henkeä, jota alunperin etsimme. Harmikseni useisiin soittoihini ja sähköposteihini ei keritty vastaamaan, olisikohan ollut ko. henkilö hiihtolomalla? Ehdottomasti silti tarkistamisen arvoinen paikka!

Raiskin sauna
https://venuu.fi/en/venues/raiskin-saunatilat?gclid=EAIaIQobChMI17qI3siD6AIV0qSaCh2DywjuEAAYASAAEgKWfPD_BwE
Törmäsin aivan sattumalta Raiskin saunaan, kun olimme jo melkein päätöksemme juhlatilasta tehneet. Meillä oli sunnuntaihin asti aikaa päättää toisesta tilasta, kun laitoin tänne yhteyshenkilölle sähköpostia, että pääsisimmekö katsomaan tilaa. Vastaus tuli heti, sovittiin seuraavalle päivälle näyttö. Upeaa palvelua! Tilat oli isot, hääseurueemme olis mahtunut tiloihin helposti. Teollisuusalueen kupeessa sijaitseva discomainen tila oli tyyliltään lähellä omia ajatuksiani. Ihana, ihana ihana iso terassi, baaritiski, äänentoistot, valot, pöydät tuolit kaikki upeus. Ja hintakin oli erityisen kukkaroa miellyttävä. Nyt aloinkin tämän tekstin jälkeen pohtimaan, että miksi ihmeessä ei tähän tilaan päädytty. U-P-E-A!

Häillemme harkitsimme monia tiloja, enkä niitä kaikkia tähän saa mahdutettua. Voisin kirjoittaa kaikista noin kymmenen postausta. Mennään nyt näillä, näissä oli kaikissa jotain mainitsemisen arvoista. Pahoittelut valovuoden pituisesta tekstistä.

Pienen budjetin häät

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, kuvittelin, että häistä selviää pienellä budjetilla. Että mennään naimisiin parin vuoden päästä ja säästellään kun keritään, hyvin riittää. Mietin itsekseni, että häävieraita on varmaan rapiat 50-60 ja paikan löydät helposti alle 1000€. Häiden ruokapuoli on halpaa ja juomia jos rapakon takaa jaksaa kannella, kustantaa ne muutaman satasen.

Ei aivan.

Budjettimme oli 2500€.

Arki, realismi ja arkirealismi löi silmäkulman mustaksi ja ilmoitti, että nope. Hääruuat maksaa paljon, hääpaikka maksaa melkosen paljon ja paras säästötapa on karsia vieraslista minimiin. Selailin hääpaikkoja sydämet silmissäni ja haaveilin aika upeistakin asioista. Tajusin nopeasti, että haluaisin ehdottomasti päästä koristelemaan hääpaikkaa edellisenä päivänä ja siivota sen vasta sunnuntaina pois. Paikan hinta nousi noin tuhannella eurolla heti.

Havahduin siihen, että alustava hääbudjetti on pakko laskea uusiksi. Joten oli pakko kartoittaa mahdollinen häiden vieraslista. Jotta voi kartoittaa hääpaikan ja sijainnin. Jotta voi kartoittaa catering-yrityksiä häihin ja näiden hintatasoa. Jotta voi laskea kuinka paljon meillä oikeastaan jääkään rahaa niihin kaikkiin ihaniin ideoihin joita olin koonnut. Ja hääjuomiin, paljonko ne nyt oikeasti tulevat kustantamaan?

Teimme siis ensimmäisenä päätöksen semmoisesta about nämä vieraat -listasta. Koska kaikki kutsutaan perheineen, tuli häävieraiden määräksi plus miinus 75 henkilöä. Apua.
Se antoi mukavat raamit hääpaikan etsimiseen. Kävin sotaa sekä itseni, että sähköpostini kanssa ja lopulta päädyimme työväentaloon/seurantaloon/VPK:hon. Koska hääbudjetti. Nämäkään eivät olleet ihan hinnaltaan sitä mitä luulin, mutta mukavasti jätti pelivaraa muualle. Noin 1000 eurolla lähti siis hääjuhlapaikka varaukseen.

Sitten se catering. Tässä vaiheessa ei olla vielä niin pitkällä, että olisin mitään bookkaillut, mutta exceliä on jynssätty. Pelkät hääruuat, tarjoilijat ja astiasto tilattuna erikseen jostain säästää meille 100-200€. Kaikki samasta paikasta kustantaa semmoisen 35-45€/hlö. Eli alustavasti häidemme budjettiin on laskettu 3200€ tätä puolta varten. Säästäisimme tässä isomman summan, jos palkkaisimme koko sukumme auttelemaan ja tekisimme ruuat itse. Minä kuitenkin vaadin, että juhlat ovat juhlat, joissa kaikki saavat juhlia (hö hö) ja rentoutua. Eli ostetaan palvelut muualta, en todellakaan tiedä mistä. Säästöehdotuksia otetaan tämän saralla vastaan!

Häiden juomapolitiikan suhteen sävelet on pläkkiselvät. hääjuomat kustannetaan kaikille ja ne haetaan halvemmista maista. Kyllä silti tälle häiden vierasmäärälle ja näille loppasuille saa laskea aika monta sataa euroa enemmän. Tähän siis lyötiin kylmästi hintalappu 1000€, ei todellakaan enempää. Jos ei riitä, häävieraat voivat jatkaa juhlimista lähiöbaarissa.

Kun kaikkeen tähän menee näin hitonmoisesti rahaa, mistä me sit säästetään?
Olen nyt viikkokaupalla venkslannut, veivannut, laskenut ja excelöinyt. Nipistin sieltä täältä ja saimme hääbudjetin pienemmäksi. Häämekkoni tulee olemaan halpa, sillä se etsitään käytettynä/ketjuliikkeestä. Miehen hääpuku vuokrataan tai lainataan kaverilta (kaverit hohoi, kellä olisi pukua lainata?) Häiden koristelussa käytän taika-askartelulaatikkoni sisällön, poimin kukat vaikka tien poskesta ja vuokraan joitakin tuotteita edullisesti. Hääkirppikset on päivittäisessä selailussa ja muutamista faceryhmistä olen löytänyt oivallisia tapoja säästää. Rakastuin palavasti sormukseen joka on pikkasen päälle 100€ (siis mikä löytö!!) ja kampauksen saan lahjaksi ystävältä. Häämatkaa ei ole vielä budjetoitu, sillä matka toteutetaan sitten joskus kun muksu saadaan hoitoon.

2500 euron hääbudjetti on paukkunut, nykyinen laskupääni mukaan tehty budjetti on 7000€.

Tämä on meille järkyttävän suuri raha, mutta hääryhmistä oppineena häille sellainen keskipieni/suuri raha.
Palataan aiheeseen kuitenkin lähempänä thö päivää.

Diy-mimmi

Olen aina ollut DIY-muija. Rakastan tehdä itse tai ainakin yrittää. Olen kohtalainen piirtäjä/maalaaja, joten luonnollisesti tämä tarkoittaa myös loistavia askartelutaitoja. Ja leipomistaitoja. Ja siis osaan tietysti remontoida, kokata, laulaa, meikata, tehdä kampauksia ja mitä kaikkea. Ihan just niin hyvin, että voisin hyvinkin kuvitella itseni tekemässä kaiken myös häihimme.

Olen mm. leiponut unohtumattomia luomuksia, joita on kehuttu kaikkien toimesta. Leipomani korvapuustit olivat melkoisen makeita ja croissanteja en osannut rullata oikein. Omenapiirakasta jäi vahingossa pohja pois ja joulutortut kaipaavat tosiaan sitä hilloa päällensä. Mutta mitäs tuosta, edelleenkin OSAAN leipoa. Saattaa olla, että osa sukulaisista muistaa, että kuinka sujut olen esimerkiksi liivatteen kanssa. Eräisiin ristiäisiin tein kauniin juustokakun. Tähän kakkuun kaadettiin yli 10 liivatelehteä ja lopulta puolipurkkia sitä sellaista liivatejauhetta. Tämä kaunis ilmestys ei kaikesta liivatteestaan huolimatta jämähtänyt, vaan levähti pitkin valkoista pitsipöytäliinaa. Ja kyseessä oli muuten mustikkajuustokakku. Tosi hyvää oli.

Samaa rataa leipomusten kanssa jatkoin tyttäreni 2-vuotis syntymäpäivillä. Koska siis pöydältä lusikalla kaavittu kakku on hirveän hauska ohjelmanumero. Mitäpä sitä turhaa rikkoa hyväksi todettua kaavaa?

Taidonnäytteeni juustokakusta

No se leipomuksista. Häihin tämä kaikki kuitenkin liittyy..

En ollut aikaisemmin haaveillut häistä mitenkään tähdellisen paljon. Kerran näin kuvan kivasta häämekosta ja siinä se. En halunnut jotenkin pilata iloani suunnittelemalla häät etukäteen, sillä mieli ja mieltymykset muuttuvat. Kun sitten vihdoin minulla oli oikeasti lupa haaveilla häistä, en tiennytkään mitä haluaisin häiltämme. Tai tiesin. Tiesin mitä meidän häihimme ei ainakaan tule:

''Ei sitten todellakaan mitään työväentalohäitä jättiblingling timangeilla.'' ''Eikä kyllä ainakaan halpishäitä.'' ''Ei myöskään mitään itsetehtyä ruokaa, mutta ei myöskään krumeluureja liikaa.''

Lähdin lähdimme siis suunnittelemaan häitämme näistä Osaan kaiken, en tiedä mitä haluan -lähtökohdista. Siihen yhdistettiin meidän häiden pihistelybudjetti ja kliseisesti soppa oli valmis!

Innokkaana ryhdyin kartoittelemaan hääpaikkoja ja aika pian selvitimme itsellemme, että häät a) maksaa enemmän kuin kuvittelin ja b)ne maksaa pääkaupunkiseudulla vielä tätäkin enemmän. Bonarina vielä c) pääkaupunkiseudulla on normaalia varata hääpaikka jopa 2 vuotta etukäteen (??) 

Pakkohan se oli todeta, että kaavailemamme ''pari tonttuu plus miinus'' ei tule riittämään kaikille rakkaille. Täytyy siis joko rajata häävieraita tai nipistää muualta. Arvaatteko mitä teemme?Kyllä on google, pinterest, blogit, facebook, kirpputorit ja lehdet laulaneet aarioita, satunnaisesti myös minäkin. Hääideoita on kerrytelty, hääbudjettia venkslattu. Näitä satunnaisille muistilapuille kirjoiteltuja ajatuksia ja laskelmia on noin 4 miljardia (hyvä minä) ja tänne on ne kaikki tarkoitus purkaa.

Hienot lähtökohdat.

Säästöhäät tulossa!

Kauniina perus sateisena juhannuksena vuonna 2019 tanssittiin voitontansseja; olin juuri ennen keskiyötä sanonut kyllä ja saanut sormeeni sormuksen. Ajatustyö häistä alkoi heti ja sillä pinterest pistettiin kotimatkalla laulamaan hakusanoilla: wedding, industrial, simple. 

Sekavista ajatuksista on kehkeytynyt häiden suunnitelma, jota budjetti on sittemmin roimasti rajoittanut. Tieni hääteemaisista pinterest-kuvista ajautui luonnollisesti hääblogien äärelle kartoittamaan kaikkea kivaa häihin liittyvää. Upeita löydöksiä, ajatuksia ja ideoita häistä olen sieltä täältä poiminut kaivaten jatkuvasti rinnalle kätevää muistiinpanovälinettä. 

Koska häidemme budjetti on järisyttävän pieni hääjuhliemme kokoon nähden, halusin kirjoittaa ylös kaikki vinkit pihistelyyn. Post it -laput tuppasivat kuitenkin matkan varrella häviämään jostain kumman syystä (?) ja ajatusten jäsentely päässäni on aivan alaluokkaa, joten päädyin ajattelemaan oman hääblogin perustamista.

Mutta äh, eihän minulla edes ole kuvia. Miksi tätä kirjoittaisin, ei sitä kukaan kuitenkaan lue. Ei ole aikaa, ei luovuutta, ei rahaa siihen ja tähän, äh äh äh. 

Parisen päivää pyörittelin ja jahkailin ja lopulta totesin, että miksipä ei. Omaksi iloksi, häämuistoksi, jäsentelyksi ja avuksi päätin siis ruveta kirjoittamaan hääblogia. Hääblogistani tulee paikka johon palailen kun stressaa, kun kadotan punaisen langan suunnittelusta tai muuten vaan budjetti paukkuu (taas). Hääblogiini palailen myös hehkuttamaan, fiilistelemään ja nautiskelemaan kaikesta ihanasta, mikä tähän prosessiin liittyy. 

Lupaan, ettei teksteissä ole päätä eikä häntää. Lupaan, että teen tätä itseäni (ja vähän myös miestäni) varten. Lupaan myös, että tämän myötä jätän kaasoni (toistaiseksi) rauhaan, sillä onhan häihimme vielä 1,5 vuotta. Lupaan, että hääblogini tekstit on kuitenkin pääsääntöisesti hääteeman ympärille sijoittuvia, sillä en koe mielekkääksi kirjoitella muusta arjestani.

Tässä tämä siis on. Ihan vaan itseä varten -hääblogini, jonka muovasin vanhan sivuni päälle. Kirjoitan, kun tulee kirjoitettavaa. Vinkkailen kun löytyy joku aikaapalaarahaasäästyy -idea. Ihan varmasti esittelen myös ylpeydellä diy-räpellyksiäni, jotka usein ovat sellaisia ei ihan hirveen hyvin toimivia -ratkaisuja. En kuitenkaan esittele kummemmin itseäni vielä, enkä miestäni. Tuo raukka kun ei tästä mitään vielä tiedä ;)