Juhlapaikkana jumppasali

No se juhlapaikka.
Tai THE juhlapaikka.

Kerroinkin jo edellisessä hääpaikkoja käsittelevässä postauksessani miten tulevien häidemme juhlapaikkojen etsintä lähti käyntiin ja mitä lopulta karsiutui listoilta pois. Kerroin, että unelmieni täyttymystä hääbudjetillamme ei löytynyt, tai ole edes mahdollista löytää, joten ''tyydyimme'' molempia miellyyttävään vaihtoehtoon. Toisaalta, unelmani ovat melko lennokkaita välillä ja unelma esimerkiksi Tylypahkan kielletyssä metsässä vietetyistä häistä ei taida onnistua vaikka voittaisi lotossa.

Kuten sanottua, meille sitten ei tule juhlapaikaksi työväentaloa.

Paitsi että. Kävimme taannoin tutustumassa Vantaalla sijaitsevaan Björkhemiin. Lueskelin muutamia paikasta kirjoitettuja blogi-postauksia ja kyttäsin koko instagramin läpi. Pohdimme ja selasimme kuvia. Mallailin Ikean suunnittelutyökalulla paikkoja, rakensin mielikuvia, ja juttelin kaasojen kanssa. Katselin lisää kuvia ja tein häiden budjettilaskelmia.

Ehkä vaikutuksen teki rempseän ystävällinen talonmies, joka esitteli paikkoja iltamyöhäsellä. Ehkä ihanan upea jättimäinen kaari-ikkuna sai minut vakuuttumaan. Ehkä se oli se jumppasalitunnelman puuttuminen tai erilliset pienet huoneet, johon saisi söpön salakapakan piilotettua. Valoisan oloinen sali, kaunis piha, oma puoli buffetpöydälle, oma tanssilattia, ihana ihana ihana. Niin vain minä pyörsin puheeni ja varasimme Björkhemin hääjuhliemme paikaksi.

Kuvia en vielä napsinut paikasta, sillä paikka ei ole parhaimmillaan pimeänä, tuulisena sadeiltana. Paikalle pitää päästä kesän paahteessa, kukkien kukkiessa ja perhosten liehotellessa ympärillä. Laitoin kuitenkin sivupalkkiin linkin juhlatiloihimme. Linkin takaa löytyy paikan mitat, kuvia sekä yhteystiedot mikäli joku paikasta kiinnostuu.

Häiden osalta isot linjaukset siis alkaa olla reilassa! Vielä pitäisi häidemme jälkiruokaprobleema selättää sekä soitella vihkijälle. Tuleeko muuta mieleen?

Suunnitelmat häiden paperituotteisiin

Häidemme kutsu- ja paperituotteiden suunnitelmat ovat hahmottuneet päässäni melkoisaksi sekamelskaksi. Yksi asia on (melko) varma. Koska häidemme teema tuntuu olevan Do It Yourself, täytyy nämäkin väsätä itse. Tietysti tähänkin vaikuttanee pienehkö hääbudjettimme, morsiamen into askarteluun sekä sulhasen silmien pyörittely. Sille täytyy näyttää, että tottakai on ihan iisipiisi homma tehdä käsin kaikki miljoona hääkutsua ja muut hommat.

Kerroin aikaisemmin, että häidemme tyyli tulee mukailemaan sekä luontoa, että semmoista industrial -henkeä. Enkä olisi perfektionisti enkä mikään, ellei tämä näkyisi vahvasti myös paperituotteissa. En tule maalailemaan kukkasia tai havunneulasia kutsuihin vaan toivoisin saavani lähinnä värisävyt kohdilleen.

Olen viimeaikoina innostunut alkoholin ja musteen yhdistelmästä maalauksissa. Niitä tipauttelemalla ja hiustenkuivaajalla puheltelemalla saa ihastuttavaa kuviota aikaiseksi paperille. Tätä kaunista kuviointia haluaisin myös meidän häidemme paperituotteisiin. Mustan, vihreän sekä ruosteenpunaisen sävyssä nämä kuvioinnit luovat ehkä vähän syksyistä tunnelmaa, mutta silti. Niin kaunista!

Tässä alla on kyseisellä tekniikalla toteutettu teos. Itse ajattelin jättää tietysti enemmän valkoista näkyville, jotta tarvittavat tekstit saa siististi. Tai päälle (kutsuihin) lätkäistä sellaisen läpinäkyvän muovihässäkän (siis mikä tämä on suomeksi?) mihin on painettu infot häistä.

 Näen itseni  tulevana kesänä jonain aurinkoisena päivänä mallailemassa ja maalailemassa testailuja näistä. Siis kaikki on selkeesti toteutusta vaille valmista. Materiaalit, kärsivällisyys, tarvittava aika sekä viinilasi enää uupuvat!

DIY Häämekko: mekkoni muutostarina

Saatuani häämekon kätösiini, hymyilin ja puhisin onnellisena viikon ajan. Mekkoni on siis riskillä tilattu Ebay:sta Briteistä ja sitä tietysti odoteltiin jännäkakka housuissa hyvän tovin. Olin jo päättänyt, että mikäli tilattu häämekko olisi katastrofi, etsisin ompelijan käsiini. Onnekseni häämekkoni oli juurikin sitä mitä luvattiin, kaunis ja lisäksi laadukkaan tuntuinen.

"Sakset kauniiseen 

käteen ja silppuamaan."

Mekko on tilattu tammikuussa, joten nyt huhtikuussa on mieli muuttunut. Muutaman kerran olen itseäni tässä kironnut, mutta ei auttanut. Sain pakkomielteen lyhyemmistä hihoista ja hintsusti avarammasta kaula-aukosta, ja olihan ne tietysti toteutettava. Sakset kauniiseen käteen ja silppuamaan.

Ensimmäisenä leikkasin ylipitkästä laahuksesta sen ''varman'' osuuden pois. Eli sen pienen pätkän, josta pystyin olemaan varma, ettei helma lyhene liikaa minun mieleeni. Tämän tein ilman neuloja tai vastaavaa, ihan vain silmäpelillä, sillä mies heilui oven takana uhkaavasti. En halua, että hän vahingossakaan näkee häämekkoani.

Seuraavaksi mallailin mekon selkäosaa niin, että mekko oli päälläni. Merkkasin nuppineulojen ja lyijykynän avulla mekkoon kohdan, josta haluan pitsin vuorikangasta vähentää ja taas keittiösaksilla nyrhin menemään. Ompelin ensin käsin vuorikankaan ja sen jälkeen kiinni pitsiin. Koska päällimäinen kangas on pitsiä, en viitsinyt ommella tätä koneella, vaan viimeistelin tämän muutoksen käsin. Koneella ompelu kun ei todellakaan kuulu vahvuuksiini. Niinkuin ei mikään muukaan ompelu.

Tämän jälkeen puin mekon jälleen päälleni, merkkasin neuloin hihoihin kohdat joista leikata ja nappasin ne saksilla irti. Ompelin saumat tai huolittelin, mikä termi tähän vaiheeseen ikinä kuuluukaan. Kertonee jotain tekeleen ammattimaisesta kädenjäljestä kun en edes tiedä minkä nimistä asiaa olen tekemässä.

Hihoihin ompelin helman ylijäämäpaloista perhoshihat ja länttäilin ylijääneestä pitsistä sommitelmia tuomaan yhteenkuuluvuutta. Hihoista tuli kauniit, vaikka sifonki ja sen käsinompelu nätisti olikin suoraan sieltä itsestään. Lisäksi lopuksi kavensin ihan ministi vyötäröltä ja avot!

Silmät sydäminä ja onnenkyyneleistä märkinä olen peilaillut itseäni eteisen olemattomasta vartalopeilistä. Kyyneleet tosin saattaa johtua riskillä leikatuista ja silti onnistuneista ompeleista. Siis kuka edes tekee tälläistä HÄÄMEKOLLEE

Toisaalta, minä en olisi minä, jos en tässäkin noudattaisi pääni pientä DIY-huutoa.

Lopputulemasta ei luonnollisesti kuvaa tänne vielä tule, ettei miekkonen sitä näe.