Me kaksi vain

-
����
Eilen tärähti täyteen vuosi kihlajaisistamme. Melkoisen jännittävää, että ihan vähän reilu vuoden päästä menemme naimisiin ja, että melkein tasan vuosi sitten olin naama aivan näkkärinä.


Mutta mitä meille kuuluu vuosi kihlautumisesta?

Kaikki hyvin, kiitos kysymästä.

Suhde porskuttaa eteenpäin omassa kultaisenhattaraisessa uomassaan, arki rullaa ja väittelyt pysyvät edelleen vain väittelyinä. Pariskuntana olemme vähän riitelevä, pienillä eleillä rakastava pari, joka huomioi toista arjessa, välillä treffeillä ja aina iltapusuina. Riidoissa ei yleensä mennä nukkumaan ja aamulla töihin lähdetään halien tai pusujen jälkeen. Taaperottomia treffejä harrastamme aina kun vain mahdollisuus suodaan, mutta syvällisiä parvekekeskusteluita meillä on vähintäänkin päivittäin. Pelataan yhdessä pleikkaria, mässätään mainioita ruokia ja naureskellaan taaperon temmellykselle. Tätä ihanuutta oli parisuhteemme jo aikaisemmin ja tätä se on varmasti jatkossa.

Sitten kun olemme virallisesti aviopuolisoita, olemme tietysti idyllinen aamuauringon valossa hymyilevä pari, joka keittelee toisilleen kahvia, paistelee köyhiä ritareita utuisen valkoisissa pellavavaatteissa eikä ikinä koskaan anna raskaan arjen painaa päälle. Emme ikinä riitele, pihalla ei ole ikinä harmaata ja tilin saldo näyttää jatkuvasti miljonäärin lukuja.

Ei vaineskaan.
Toivon, että meno jatkuu entisellään. Vielä vuoden päästä häistä väittelemme edelleen siitä, saako kahvikuppia jättää pöydälle puolitäytenä, onko työrepun paikka sohvalla ja voisiko ne hitsin CD-levyt sijoittaa esimerkiksi kaappiin piiloon. Aivan varmasti myös satunnaisesti riitelemme omista vapaa-ajoistamme, yritämme jälleen excelöidä kotitöitä sekä tarkastelemme kauppakuitteja pohtien mihin typerään ne rahat taas tuhlattiin.

Mutta me myös pesiydymme kaksin sohvan nurkkaan arvostelemaan tv-shopin kädettömiä näyttelijöitä ja ihailemaan tyttäremme piirrustustaitoja. Pelaamme ja voitamme toisemme yaztyssa, COD:issa, scrabblessa, ryöstössä ja pictionaryssa. Selailemma PlayStationin kauppaa ilmaispelien toivossa, pyöritämme jälleen läpi Netflixin sarjakategorian, nauramme minun leipomuksille ja ihastelemme sulhaseni musiikkivermeitä.

Lupaan, että vaikka kuluisi vuosi tai sata kihlajaisistamme, yhteenmuutosta, lapsen syntymästä, häistä, mistä vain, rakastan ja ärsyynnyn, nauran ja nautin sulhaseni seurasta.

Piirsin tälläsen vuosilahjaksi, koska no, tilin saldo.


Hän on aivan best <3 p="">

Kommentit

Lähetä kommentti

Suosituimmat postaukset

Pienen budjetin häät

-
Kuva
Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, kuvittelin, että häistä selviää pienellä budjetilla. Että mennään naimisiin parin vuoden päästä ja säästellään kun keritään, hyvin riittää. Mietin itsekseni, että häävieraita on varmaan rapiat 50-60 ja paikan löydät helposti alle 1000€. Häiden ruokapuoli on halpaa ja juomia jos rapakon takaa jaksaa kannella, kustantaa ne muutaman satasen. Ei aivan. Budjettimme oli 2500€. Arki, realismi ja arkirealismi löi silmäkulman mustaksi ja ilmoitti, että nope. Hääruuat maksaa paljon, hääpaikka maksaa melkosen paljon ja paras säästötapa on karsia vieraslista minimiin. Selailin hääpaikkoja sydämet silmissäni ja haaveilin aika upeistakin asioista. Tajusin nopeasti, että haluaisin ehdottomasti päästä koristelemaan hääpaikkaa edellisenä päivänä ja siivota sen vasta sunnuntaina pois. Paikan hinta nousi noin tuhannella eurolla heti. Havahduin siihen, että alustava hääbudjetti on pakko laskea uusiksi. Joten oli pakko kartoittaa mahdollinen häiden viera
Lue lisää

DIY Häämekko: mekkoni muutostarina

-
Kuva
Saatuani häämekon kätösiini, hymyilin ja puhisin onnellisena viikon ajan. Mekkoni on siis riskillä tilattu Ebay:sta Briteistä ja sitä tietysti odoteltiin jännäkakka housuissa hyvän tovin. Olin jo päättänyt, että mikäli tilattu häämekko olisi katastrofi, etsisin ompelijan käsiini. Onnekseni häämekkoni oli juurikin sitä mitä luvattiin, kaunis ja lisäksi laadukkaan tuntuinen. "Sakset kauniiseen   käteen ja silppuamaan." Mekko on tilattu tammikuussa, joten nyt huhtikuussa on mieli muuttunut. Muutaman kerran olen itseäni tässä kironnut, mutta ei auttanut. Sain pakkomielteen lyhyemmistä hihoista ja hintsusti avarammasta kaula-aukosta, ja olihan ne tietysti toteutettava. Sakset kauniiseen käteen ja silppuamaan. Ensimmäisenä leikkasin ylipitkästä laahuksesta sen ''varman'' osuuden pois. Eli sen pienen pätkän, josta pystyin olemaan varma, ettei helma lyhene liikaa minun mieleeni. Tämän tein ilman neuloja tai vastaavaa, ihan vain silmäpelillä, sillä
Lue lisää

Väliaika, kahvia ja pullaa

-
Mihin käyttää aikansa, kun hääsuunnittelussa on väliaika, eikä mitään suunniteltavaa tähän väliin löydy? Miten pitää yllä omaa romantisointia ja innostusta, kun ei olekaan tarvetta selata juhlapaikkoja päivittäin? Niimpä, kertokaa se. Itsestäni tuntuu nimittäin nyt siltä, miltä pelkäsin häiden jälkeen tuntuvan: tyhjältä. häiden juhlapaikka on valittu ja osittain maksettukin, kirkolle soiteltu ja kampaus jo hieman hahmottunut päässäni. Olenko totaalisen liian aikaisessa tehnyt kaiken, ja nyt joudun vain ja ainoastaan istumaan ja odottamaan häitä? Tylsää! Voisin tietysti selata vielä vähän lisää kauniita hääkuvia ja kirjoitella vielä vähän lisää suunnitelmia papereilla. Mutta pelko kyllästymisestä estää tekemästä näin. Kun tarpeeksi kauan tuijottaa samoja hääkuvia ja unelmamekkoja, eikö niihin jo kyllästy? Reilu vuosi aikaa häihimme ja ensi keväänä haluankin aivan erityyliset häät, jos nyt jo kyllästyn suunnitelmiini. Toisaalta sillä saisi lisää tekemistä, mutta se ei todellakaan m
Lue lisää