Häidemme tyyli

Olen itse luonnossa liikkuja ja puiden halailija. Rakastan kukkien loistoa, vihreitä kuusia, upeita ruohokenttiä, kaikkea sellaista tiedättekös?

Mieheni taas on urbaanin kaupungin ystävä. Mitä undergroundimpi paikka, sitä parempi. Kiivetään katoille ja ryömitään kellareihin, tutkitaan hylättyjä rakennuksia ja raunioita.

Näistä lähtökohdista lähdimme pohtimaan häidemme tyyliä. Minä haaveilin häistä kukkaniityllä tai teltassa ruohokentällä. Metsikön siimeksessä hämyisessä iltamassa tunnelmointi olisi liikuttavaa. Mieheni ei oikein haaveillut mistään, kertoi vain haluavansa ''sikahyvää ruokaa.''

Me (tai no, lähinnä minä) pohdimme ja sovelsimme värejä, teemoja ja ajatuksia ja lopulta päädyimme melkoisen itsestään selvään vastaukseen.

Itserakkaasti häidemme teema, tai tyyli, on me. Meitä juhlitaan, joten olkoon kaikessa mukana pikkuisen meitä. Menuissa näkyy ajatuksiamme, koristeissa tyyliämme. Musiikki on molempien rakastamaa ja ruoka omia herkkujamme.

Vaikka häidemme juhlapaikka ei ollut haaveilemani kukkaketo tai metsikkö, antaa ihana, pelkistetty juhlatila meille tyhjän kankaan maalata.Voimme räiskiä koristeilla tilan romanttiseksi. Tai esimerkiksi maalaistyyliin sopivaksi, tehdä värikkään sateenkaariloiston tai minimalistisen Suomen koivuja ylistävän juhlan.

Häihimme tulee industrial tyylisiä koristeita sekoiteltuna luontoon. Ai siis millasia? No en tosiaankaan tiedä. Jotain sammalta ja luonnonkukkia, tiilen palasia ja verkkoa. En siis tiedä tarkkaan miten näitä yhdistelen, mutta pikku hiljaa alkaa ajatukset rakentua. Ostin lamppuja ison kasan halvalla. Löysin tuikkuja ja ajattelin maanteiltä käydä poimimassa hylätyt kukkaset ja tiilet.

Ja sitten, koska me ollaan me, tulee meille aivan ehdottoman varmasti sellainen valokuvausseinä. Siis se sellainen lasten huvitus, johon on maalattu joku hassunhauska kuva ja sitten voi taakse mennä patsastelemaan ja työntämään naamansa aukkoon. Mikähän tämän seinän nimi edes on? Sellainen on kuitenkin tulossa ja koska tämä on niin mahrottoman tärkeä, tilattiin se erikseen taiteilijalta. No siis, tutulta taiteilijalta, mutta se olisi voitu tehdä itse, joten tämä on ehkä sitä panostusosiota.


Käyn sitten myöhemmin koristeita ja toteutusta läpi tarkemmin, tässä vain tälläinen alustava ajatuspostaus. Kuvituksena haavekuvat pinterestistä, antavat osviittaa ajatuksista.

Edit: Ihan hirveän hyvä idea tämä, että suunnittelee häitä jo vuosia etukäteen. Voi sitten kätevästi käyttää kaikki rahansa yhdenlaisiin koristeisiin. Sitten voikin muuttaa mieltänsä ja myydä koristeet tappiollisesti ja ostaa taas uudet koristeet.

Säästöhäät tulossa!

Kauniina perus sateisena juhannuksena vuonna 2019 tanssittiin voitontansseja; olin juuri ennen keskiyötä sanonut kyllä ja saanut sormeeni sormuksen. Ajatustyö häistä alkoi heti ja sillä pinterest pistettiin kotimatkalla laulamaan hakusanoilla: wedding, industrial, simple. 

Sekavista ajatuksista on kehkeytynyt häiden suunnitelma, jota budjetti on sittemmin roimasti rajoittanut. Tieni hääteemaisista pinterest-kuvista ajautui luonnollisesti hääblogien äärelle kartoittamaan kaikkea kivaa häihin liittyvää. Upeita löydöksiä, ajatuksia ja ideoita häistä olen sieltä täältä poiminut kaivaten jatkuvasti rinnalle kätevää muistiinpanovälinettä. 

Koska häidemme budjetti on järisyttävän pieni hääjuhliemme kokoon nähden, halusin kirjoittaa ylös kaikki vinkit pihistelyyn. Post it -laput tuppasivat kuitenkin matkan varrella häviämään jostain kumman syystä (?) ja ajatusten jäsentely päässäni on aivan alaluokkaa, joten päädyin ajattelemaan oman hääblogin perustamista.

Mutta äh, eihän minulla edes ole kuvia. Miksi tätä kirjoittaisin, ei sitä kukaan kuitenkaan lue. Ei ole aikaa, ei luovuutta, ei rahaa siihen ja tähän, äh äh äh. 

Parisen päivää pyörittelin ja jahkailin ja lopulta totesin, että miksipä ei. Omaksi iloksi, häämuistoksi, jäsentelyksi ja avuksi päätin siis ruveta kirjoittamaan hääblogia. Hääblogistani tulee paikka johon palailen kun stressaa, kun kadotan punaisen langan suunnittelusta tai muuten vaan budjetti paukkuu (taas). Hääblogiini palailen myös hehkuttamaan, fiilistelemään ja nautiskelemaan kaikesta ihanasta, mikä tähän prosessiin liittyy. 

Lupaan, ettei teksteissä ole päätä eikä häntää. Lupaan, että teen tätä itseäni (ja vähän myös miestäni) varten. Lupaan myös, että tämän myötä jätän kaasoni (toistaiseksi) rauhaan, sillä onhan häihimme vielä 1,5 vuotta. Lupaan, että hääblogini tekstit on kuitenkin pääsääntöisesti hääteeman ympärille sijoittuvia, sillä en koe mielekkääksi kirjoitella muusta arjestani.

Tässä tämä siis on. Ihan vaan itseä varten -hääblogini, jonka muovasin vanhan sivuni päälle. Kirjoitan, kun tulee kirjoitettavaa. Vinkkailen kun löytyy joku aikaapalaarahaasäästyy -idea. Ihan varmasti esittelen myös ylpeydellä diy-räpellyksiäni, jotka usein ovat sellaisia ei ihan hirveen hyvin toimivia -ratkaisuja. En kuitenkaan esittele kummemmin itseäni vielä, enkä miestäni. Tuo raukka kun ei tästä mitään vielä tiedä ;)