Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2020.

460 päivää häihimme

����
Hääsuunnitelmat on loistavalla mallilla ja aloitin ensimmäistä To Do -listaustakin blogin puolelle. Julkaisen listauksen sivupalkkiin, kunhan armaat aivoni ovat saaneet koottua itseään sen verran, että listaan ilmestyy muutakin kuin ''Irtokarkki:pakko'' ''Osta paljon limuja''.

Hääpaikkamme varausmaksu on maksettu ja kirkkoonkin kerkesin soitella. Hääkampausaika on näppärästi hoidossa ja sain minä häämekkonikin jo nyt. Häämekko on ihana, mutta kummasti se mieli on muuttunut jo nyt ja mekon kanssa kävi niin, että otin sakset käteen. Siinä yösydännä kun leikkelin häämekostani palasia ja hirvittelin rohkeuttani, naureskelin samalla, etten olisi minä jos en vähän tuunaisi myös mekkoa.

Häämekossani oli alunperin pitkät hihat, avara selkä ja korkea kaulus. Nyt siinä on lyhyet perhoshihat, edelleen avara selkä ja ihan hintsusti matalampi kaulus. Ja se on täydellinen! Pitsi on ihan pikkusen liian juhlavaa omaan makuuni, kaipailin sellaista boheemimpaa pitsiä, mutta menköön. Sitä en sentään uskalla lähteä omin näppineni vaihtelemaan.

Kaiken kriisin keskellä on ihanaa, että on hääblogi, mekkoprojekti ja ylipäänsä häiden suunnittelua. Saa hetken pakopaikan omilta peloiltaan uppoutuessaan vaaleanpunaisiin (tai minun tapauksessani vihertäviin) hattaraunelmiin, selatessa kuvia ja kuvitellessa kävelyä alttarille tuunatussa DIY-mekossani.
Tämä on tällaista haahuilevaa ajatuksen virtaa tällä kertaa. Mutta hei, enää 460 päivää häihimme. Monta päivää sinulla on? Ja mikä on sinun arjen pakopaikkasi?

Häidemme tyyli

����
Olen itse luonnossa liikkuja ja puiden halailija. Rakastan kukkien loistoa, vihreitä kuusia, upeita ruohokenttiä, kaikkea sellaista tiedättekös?

Mieheni taas on urbaanin kaupungin ystävä. Mitä undergroundimpi paikka, sitä parempi. Kiivetään katoille ja ryömitään kellareihin, tutkitaan hylättyjä rakennuksia ja raunioita.



Näistä lähtökohdista lähdimme pohtimaan häidemme tyyliä. Minä haaveilin häistä kukkaniityllä tai teltassa ruohokentällä. Metsikön siimeksessä hämyisessä iltamassa tunnelmointi olisi liikuttavaa. Mieheni ei oikein haaveillut mistään, kertoi vain haluavansa ''sikahyvää ruokaa.''
Me (tai no, lähinnä minä) pohdimme ja sovelsimme värejä, teemoja ja ajatuksia ja lopulta päädyimme melkoisen itsestään selvään vastaukseen.

Itserakkaasti häidemme teema, tai tyyli, on me. Meitä juhlitaan, joten olkoon kaikessa mukana pikkuisen meitä. Menuissa näkyy ajatuksiamme, koristeissa tyyliämme. Musiikki on molempien rakastamaa ja ruoka omia herkkujamme.




Vaikka häidemme juhlapaikka ei ollut haaveilemani kukkaketo tai metsikkö, antaa ihana, pelkistetty juhlatila meille tyhjän kankaan maalata.Voimme räiskiä koristeilla tilan romanttiseksi. Tai esimerkiksi maalaistyyliin sopivaksi, tehdä värikkään sateenkaariloiston tai minimalistisen Suomen koivuja ylistävän juhlan.

Häihimme tulee industrial tyylisiä koristeita sekoiteltuna luontoon. Ai siis millasia? No en tosiaankaan tiedä. Jotain sammalta ja luonnonkukkia, tiilen palasia ja verkkoa. En siis tiedä tarkkaan miten näitä yhdistelen, mutta pikku hiljaa alkaa ajatukset rakentua. Ostin lamppuja ison kasan halvalla. Löysin tuikkuja ja ajattelin maanteiltä käydä poimimassa hylätyt kukkaset ja tiilet.



Ja sitten, koska me ollaan me, tulee meille aivan ehdottoman varmasti sellainen valokuvausseinä. Siis se sellainen lasten huvitus, johon on maalattu joku hassunhauska kuva ja sitten voi taakse mennä patsastelemaan ja työntämään naamansa aukkoon. Mikähän tämän seinän nimi edes on? Sellainen on kuitenkin tulossa ja koska tämä on niin mahrottoman tärkeä, tilattiin se erikseen taiteilijalta. No siis, tutulta taiteilijalta, mutta se olisi voitu tehdä itse, joten tämä on ehkä sitä panostusosiota.


Käyn sitten myöhemmin koristeita ja toteutusta läpi tarkemmin, tässä vain tälläinen alustava ajatuspostaus. Kuvituksena haavekuvat pinterestistä, antavat osviittaa ajatuksista.

Edit: Ihan hirveän hyvä idea tämä, että suunnittelee häitä jo vuosia etukäteen. Voi sitten kätevästi käyttää kaikki rahansa yhdenlaisiin koristeisiin. Sitten voikin muuttaa mieltänsä ja myydä koristeet tappiollisesti ja ostaa taas uudet koristeet.



The Kosinta

����
Juhannuksena paistoi kaunis aurinko. Päivällä koivujen lehdissä oli kastehelmiä ja järvi kimalteli kilpaa niiden kanssa. Tuuli puhisi, mutta lempeästi hiuksia heilutellen. Ei ollut kylmä, mutta ei kuumakaan. Taivas oli sininen ja valkoinen ja maa vehreänä edellisen yön sateista. Harvinaisen hyvä juhannuskeli oli sattunut lomapäivillemme. Nautimme perheenä tuhdin grilliaterian, saunoimme ja rentouduimme. Salakaappi oli täynnä lempiherkkujani, jotka vain odottivat hetkeä, jolloin tyttäreni nukahtaisi.

Aurinko ei keskikesän tapaan laskenut ennen kukonlaulua. Laiskottelin tyytyväisenä sohvalla kolmen tiiliskiven paksuinen kirja käsissäni. Sormet oli tahmeana jo syödystä suklaasta, nyt vuorossa oli sipsit ja limukka. Elämästä nauttiminen on helppoa, hymisin itsekseni. Mieheni houkutteli katselemaan laiturilla aurinkoa, joka laskee kuvankauniisti järven ja Suomalaisen metsän taa. Emmää jaksa, totesin ja jatkoin lueskelua. Tässä on hyvä.

Puolilta öin silmät ei pysyneet auki. Maha oli raskas ruuan määrästä ja jäseniä painoi väsymys. Nousin ylös mennäkseni nukkumaan kamariin. Televisiosta tuli sopivasti jokin häävalssi ja vedin mieheni ylös tanssimaan kanssani. Hän kun ei ikinä koskaan tanssi. Heitin ''hauskasti'' huulta häävalssiharjoittelusta. Samassa mieheni polvistui. Hän kaivoi jostain esiin kauneimman, itse tekemänsä sormuksen. Kaunein ei edes ole riittävä sana kuvailemaan tuota. Upein luomus, jonka olen ikinä nähnyt.

-Tuutko kanssani naimisiin?
-Tuun, jooo kyllä, mitä mun pitää sanoa? TAHDON!



En osannut olla mitenkään päin normaalisti. Hymyilin leveintä hymyäni, yritin olla hihkumatta ja nauroin onnesta. En kyynelehtinyt, vaikka yleensä tirautan kyyneleitä tilanteessa jos toisessakin. Halusin soitella kaikki tutut läpi kertoakseni tästä upeasta hetkestä, mutta taisi kaksi aivosolua sen verran lyödä yhteen, että tajusin olevan keskiyö. Menimme kuin menimmekin ulos, jotta onnentuulahdukseni ei herättäisi tytärtämme. Hymyilimme maisemille, olimme kainalokkain ja erityisen onnellisia.

Sitten tietysti otin sata kuvaa sormuksestani ja seuraavana päivänä lähetin kaikille kuvat. ''Viime yönä, yöttömän yön ollessa hämärimmillään, pienessä mökissä järven rannassa mua kosittiin mitä kauneimmalla koivusta ja kukkasista tehdyllä sormuksella.'' 

Ai että, vieläki hymyilyttää. Liekö syynä tuo ihana mies, ihana tapahtuma vai onnellinen loppuelämä hänen kanssaan.

Meillä on hääpaikka!

����
Aloitin kaiken suunnittelun mukamas ajoissa. Syksyllä olin jättänyt suunnittelun sikseen työstressin vuoksi ja päätin palailla sitten paremmalla ajalla asiaan. Eihän tässä kiirettä olisi, ehtii sitten vuoden päästäkin.
Vuoden vaihteen jälkeen istutin itseni muutamiin facebookin hääryhmiin. Selailin ryhmiä kaikessa rauhassa ja päätin, etten innostu vielä liikaa. Olinhan jo todella hyvällä pohjalla tässä. Päässäni oli selkeä mielikuva, enää tarvitsisi vain toteuttaa se.
Törmäsin keskusteluun, jossa puitiin läpi, mitä kaikkea muut ovat jo saaneet tehtyä ja varattua. Oli kampaajaa, kirkkoa, bändiä. Juhlapaikka nyt ainakin ja catering kilpailutettuna. Kakkuakin pohdittu ja kutsut luonnosteltu. SIIS apua! Tajusin, että tässä on pakko ruveta toimimaan, jos haluaa saada järjestettyä jotain.

Paniikista kädet täristen avasin koneellani kaikki potentiaaliset juhlapaikat omille välilehdilleen. Upea ja helppo juhlapaikan metsästyssivusto on Venuu.fi, jota hyödynsin myös näiden juhlien paikan etsimiseen. Kaivoin interwebsin syövereistä myös kaikki vanhat naimisiin.fi -sivuston keskustelut, tökkäilin hääryhmiä hereille huutelemalla paikkaa ja lopulta painoin stop-nappulaa painiikista melkein höyrystyneille aivoilleni.

Palasin olennaisten äärelle. Mitä haluan juhlapaikaltani? Missä sen pitää sijaita? Kuinka monta meitä olikaan tulossa?

Sain taas ajatuksistani kiinni. Unelmieni täyttymystä ei pääkaupunkiseudulta löytynyt, mutta löysimme ja varasimme _melkein täydellisen juhlapaikan. Palailen vielä omaan juhlapaikkaamme myöhemmin, mutta alla listausta muista avuksi muille. Kaikkiin allaoleviin emme tarjouspyyntöä laittaneet, mutta ne joihin laitoimme, vastasivat yhtä lukuunottamatta heti kyselyyn. Miten ihanan helpottavaa tällaiselle ahdistuneelle morsiammelle.

Kuva: Venuu.fi

Ravintola Sipulin Talvipuutarha
https://venuu.fi/tilat/ravintola-sipuli-talvipuutarha

Tämä on unelmieni tila. Juuri tältä haluaisin juhlapaikkamme näyttävän ja tämän tyyliset tilat on suurinpiirtein automaattitallennuksella pinterestissä hääideoiden joukkoon. Niin kaunis, urbaania ja luontoa yhdisteltynä. Tyyliämme mukaileva tila, johon kauniisti paistaisi aurinko tai vaikka sataisi vettä, olisi tunnelma upea! Alussa ajattelin, että jos en saa pihahäitä, järjestämme häät täällä. Tarjousta emme kuitenkaan täältä kysyneet, koska tilalla oli yksi, meille hyvin merkittävä miinus. Tilaan ei saa tuoda omia juomia, sillä kysessä on ravintola.

Kuva: Venuu.fi
Teatteri Toivo
https://venuu.fi/tilat/teatteri-toivo?gclid=EAIaIQobChMIrvLR5MKD6AIVFaaaCh0HigFtEAAYASAAEgKUzPD_BwE

Katsokaa nyt miten upea! Sijainniltaan täydellinen Teatteri Toivo olisi jotain erilaista ja juuri sitä tyyliä mitä haeskelimme. Tila on muunneltavissa ja niin kaunis, ettei se yksinään kaipaisi koristeluita. Tilasta löytyy myös valmiina äänentoisto sekä valaistus, ruokapöydät ja tuolit ja sinne saisi tuoda omat juomat ja ruuat! Miten täydellistä.
Tämä onkin yksi kohteista, joista pyysin tarjousta ja sormet ristissä toivoin, ettei ylittäisi budjettia. Ylittihän se, melko roimastikkin. Jos voitan lotossa (isosti siis), peruutan toisen paikkamme ja varaan tämän heti.



Kuva: Venuu.fi
Trap Factory
https://venuu.fi/tilat/trap-factory-juhlatila
Hauskasti erilaiset Trap Factoryn tilat sijaitsevat Espoon puolella ja ovat juuri sen tyylistä industrialhenkeä, jota lähdin juhlapaikaltamme metsästämään. Käänsin kivet ja kannot etsiessäni hääkuvia näistä tiloista ja löysinkin joitakin. Paikan saa somistettua upeasti, tunnelman saa ihanan intiimiksi ja tilaan mahtuu parhaimmillaan jopa 120 henkeä istumaan. Tilasta löytyy myös hyvä äänentoisto ja pakko antaa isot propsit asiakaspalvelusta! Ja pakohuonepelejä löytyy niille ankeimmille vieraille, jotka pitää saada pois tanssilattiaa pilaamasta ;D


No sitten ne edullisemmat paikat, joita budjettiriidantaiston jälkeen harkitsimme enemmänkin.


Kuva: Ayy.fi

Servin mökki
https://www.ayy.fi/fi/servin-mokki
Servin mökki eli Smökki on meelkoisen huokea Aalto yliopiston ylioppilaskunnan vuokraama ''mökki'' Espoossa. Tila on jaoteltu kahteen osaan ja on niin iso, että toisessa osassa voisi meidän häiden vierasmäärämme istua ja toiseen osaan voisi lykätä kaiken muun härpäkkeen, kuten baaripöydän. Tilaan saa siis tuoda omat juomat ja ruuat. Kuvien perusteella erinäiset sitsit ja muut pirskeet vakuuttivat minut siitä, että täällä saisi kauniit häät ja hyvät bileet. Mutta! Tätä tilaa ei pääse vuokraamaan heti, vaan vuokraus tapahtuu varauskalenterin avulla, ja siinä taisi olla puolen vuoden aikahaarukka, mihin asti tilaa pystytään vuokraamaan. SIIS oikeasti?! Tämä hauska paikka olisi ehdottomasti häidemme juhlapaikka, jos stressaava morsian kestäisi odotella vielä noin vuoden.


Seurantalo Midgård
https://midgard.fi/suomeksi/vuokraa_midgard/
En muista missä yhteydessä tähän ensikertaa törmäsin, mutta kuvat saivat minut soittelemaan tänne heti. Vaikka kyseessä on seurantalo, ei tiloista tule sellaisia jumppasaliviboja niin kuin muista. Kauniin räntäisenä tammikuun päivänä ajelimme Midgårdin pihaan kuikuilemaan ikkunoista sisään. Midgård sijaitsee asuintalojen läheisyydessä, mutta piha on iso ja kaunis. Lisäksi sisätiloissa on kuvien perusteella semmoset hauskat palkin, jotka tuo ihan vähän sitä industrial-henkeä, jota alunperin etsimme. Harmikseni useisiin soittoihini ja sähköposteihini ei keritty vastaamaan, olisikohan ollut ko. henkilö hiihtolomalla? Ehdottomasti silti tarkistamisen arvoinen paikka!

Raiskin sauna
https://venuu.fi/en/venues/raiskin-saunatilat?gclid=EAIaIQobChMI17qI3siD6AIV0qSaCh2DywjuEAAYASAAEgKWfPD_BwE
Törmäsin aivan sattumalta Raiskin saunaan, kun olimme jo melkein päätöksemme juhlatilasta tehneet. Meillä oli sunnuntaihin asti aikaa päättää toisesta tilasta, kun laitoin tänne yhteyshenkilölle sähköpostia, että pääsisimmekö katsomaan tilaa. Vastaus tuli heti, sovittiin seuraavalle päivälle näyttö. Upeaa palvelua! Tilat oli isot, hääseurueemme olis mahtunut tiloihin helposti. Teollisuusalueen kupeessa sijaitseva discomainen tila oli tyyliltään lähellä omia ajatuksiani. Ihana, ihana ihana iso terassi, baaritiski, äänentoistot, valot, pöydät tuolit kaikki upeus. Ja hintakin oli erityisen kukkaroa miellyttävä. Nyt aloinkin tämän tekstin jälkeen pohtimaan, että miksi ihmeessä ei tähän tilaan päädytty. U-P-E-A!

Häillemme harkitsimme monia tiloja, enkä niitä kaikkia tähän saa mahdutettua. Voisin kirjoittaa kaikista noin kymmenen postausta. Mennään nyt näillä, näissä oli kaikissa jotain mainitsemisen arvoista. Pahoittelut valovuoden pituisesta tekstistä.