DIY Häämekko: mekkoni muutostarina
Saatuani häämekon kätösiini, hymyilin ja puhisin onnellisena viikon ajan. Mekkoni on siis riskillä tilattu Ebay:sta Briteistä ja sitä tietysti odoteltiin jännäkakka housuissa hyvän tovin. Olin jo päättänyt, että mikäli tilattu häämekko olisi katastrofi, etsisin ompelijan käsiini. Onnekseni häämekkoni oli juurikin sitä mitä luvattiin, kaunis ja lisäksi laadukkaan tuntuinen.
Lopputulemasta ei luonnollisesti kuvaa tänne vielä tule, ettei miekkonen sitä näe.
"Sakset kauniiseen
käteen ja silppuamaan."
Mekko on tilattu tammikuussa, joten nyt huhtikuussa on mieli muuttunut. Muutaman kerran olen itseäni tässä kironnut, mutta ei auttanut. Sain pakkomielteen lyhyemmistä hihoista ja hintsusti avarammasta kaula-aukosta, ja olihan ne tietysti toteutettava. Sakset kauniiseen käteen ja silppuamaan.
Ensimmäisenä leikkasin ylipitkästä laahuksesta sen ''varman'' osuuden pois. Eli sen pienen pätkän, josta pystyin olemaan varma, ettei helma lyhene liikaa minun mieleeni. Tämän tein ilman neuloja tai vastaavaa, ihan vain silmäpelillä, sillä mies heilui oven takana uhkaavasti. En halua, että hän vahingossakaan näkee häämekkoani.
Seuraavaksi mallailin mekon selkäosaa niin, että mekko oli päälläni. Merkkasin nuppineulojen ja lyijykynän avulla mekkoon kohdan, josta haluan pitsin vuorikangasta vähentää ja taas keittiösaksilla nyrhin menemään. Ompelin ensin käsin vuorikankaan ja sen jälkeen kiinni pitsiin. Koska päällimäinen kangas on pitsiä, en viitsinyt ommella tätä koneella, vaan viimeistelin tämän muutoksen käsin. Koneella ompelu kun ei todellakaan kuulu vahvuuksiini. Niinkuin ei mikään muukaan ompelu.
Tämän jälkeen puin mekon jälleen päälleni, merkkasin neuloin hihoihin kohdat joista leikata ja nappasin ne saksilla irti. Ompelin saumat tai huolittelin, mikä termi tähän vaiheeseen ikinä kuuluukaan. Kertonee jotain tekeleen ammattimaisesta kädenjäljestä kun en edes tiedä minkä nimistä asiaa olen tekemässä.
Hihoihin ompelin helman ylijäämäpaloista perhoshihat ja länttäilin ylijääneestä pitsistä sommitelmia tuomaan yhteenkuuluvuutta. Hihoista tuli kauniit, vaikka sifonki ja sen käsinompelu nätisti olikin suoraan sieltä itsestään. Lisäksi lopuksi kavensin ihan ministi vyötäröltä ja avot!
Silmät sydäminä ja onnenkyyneleistä märkinä olen peilaillut itseäni eteisen olemattomasta vartalopeilistä. Kyyneleet tosin saattaa johtua riskillä leikatuista ja silti onnistuneista ompeleista. Siis kuka edes tekee tälläistä HÄÄMEKOLLEE
Toisaalta, minä en olisi minä, jos en tässäkin noudattaisi pääni pientä DIY-huutoa.
Ensimmäisenä leikkasin ylipitkästä laahuksesta sen ''varman'' osuuden pois. Eli sen pienen pätkän, josta pystyin olemaan varma, ettei helma lyhene liikaa minun mieleeni. Tämän tein ilman neuloja tai vastaavaa, ihan vain silmäpelillä, sillä mies heilui oven takana uhkaavasti. En halua, että hän vahingossakaan näkee häämekkoani.
Seuraavaksi mallailin mekon selkäosaa niin, että mekko oli päälläni. Merkkasin nuppineulojen ja lyijykynän avulla mekkoon kohdan, josta haluan pitsin vuorikangasta vähentää ja taas keittiösaksilla nyrhin menemään. Ompelin ensin käsin vuorikankaan ja sen jälkeen kiinni pitsiin. Koska päällimäinen kangas on pitsiä, en viitsinyt ommella tätä koneella, vaan viimeistelin tämän muutoksen käsin. Koneella ompelu kun ei todellakaan kuulu vahvuuksiini. Niinkuin ei mikään muukaan ompelu.
Tämän jälkeen puin mekon jälleen päälleni, merkkasin neuloin hihoihin kohdat joista leikata ja nappasin ne saksilla irti. Ompelin saumat tai huolittelin, mikä termi tähän vaiheeseen ikinä kuuluukaan. Kertonee jotain tekeleen ammattimaisesta kädenjäljestä kun en edes tiedä minkä nimistä asiaa olen tekemässä.
Hihoihin ompelin helman ylijäämäpaloista perhoshihat ja länttäilin ylijääneestä pitsistä sommitelmia tuomaan yhteenkuuluvuutta. Hihoista tuli kauniit, vaikka sifonki ja sen käsinompelu nätisti olikin suoraan sieltä itsestään. Lisäksi lopuksi kavensin ihan ministi vyötäröltä ja avot!
Silmät sydäminä ja onnenkyyneleistä märkinä olen peilaillut itseäni eteisen olemattomasta vartalopeilistä. Kyyneleet tosin saattaa johtua riskillä leikatuista ja silti onnistuneista ompeleista. Siis kuka edes tekee tälläistä HÄÄMEKOLLEE
Toisaalta, minä en olisi minä, jos en tässäkin noudattaisi pääni pientä DIY-huutoa.
Lopputulemasta ei luonnollisesti kuvaa tänne vielä tule, ettei miekkonen sitä näe.
Kommentit
Lähetä kommentti