DIY Häämekko: mekkoni muutostarina

Saatuani häämekon kätösiini, hymyilin ja puhisin onnellisena viikon ajan. Mekkoni on siis riskillä tilattu Ebay:sta Briteistä ja sitä tietysti odoteltiin jännäkakka housuissa hyvän tovin. Olin jo päättänyt, että mikäli tilattu häämekko olisi katastrofi, etsisin ompelijan käsiini. Onnekseni häämekkoni oli juurikin sitä mitä luvattiin, kaunis ja lisäksi laadukkaan tuntuinen.

"Sakset kauniiseen 

käteen ja silppuamaan."

Mekko on tilattu tammikuussa, joten nyt huhtikuussa on mieli muuttunut. Muutaman kerran olen itseäni tässä kironnut, mutta ei auttanut. Sain pakkomielteen lyhyemmistä hihoista ja hintsusti avarammasta kaula-aukosta, ja olihan ne tietysti toteutettava. Sakset kauniiseen käteen ja silppuamaan.

Ensimmäisenä leikkasin ylipitkästä laahuksesta sen ''varman'' osuuden pois. Eli sen pienen pätkän, josta pystyin olemaan varma, ettei helma lyhene liikaa minun mieleeni. Tämän tein ilman neuloja tai vastaavaa, ihan vain silmäpelillä, sillä mies heilui oven takana uhkaavasti. En halua, että hän vahingossakaan näkee häämekkoani.

Seuraavaksi mallailin mekon selkäosaa niin, että mekko oli päälläni. Merkkasin nuppineulojen ja lyijykynän avulla mekkoon kohdan, josta haluan pitsin vuorikangasta vähentää ja taas keittiösaksilla nyrhin menemään. Ompelin ensin käsin vuorikankaan ja sen jälkeen kiinni pitsiin. Koska päällimäinen kangas on pitsiä, en viitsinyt ommella tätä koneella, vaan viimeistelin tämän muutoksen käsin. Koneella ompelu kun ei todellakaan kuulu vahvuuksiini. Niinkuin ei mikään muukaan ompelu.

Tämän jälkeen puin mekon jälleen päälleni, merkkasin neuloin hihoihin kohdat joista leikata ja nappasin ne saksilla irti. Ompelin saumat tai huolittelin, mikä termi tähän vaiheeseen ikinä kuuluukaan. Kertonee jotain tekeleen ammattimaisesta kädenjäljestä kun en edes tiedä minkä nimistä asiaa olen tekemässä.

Hihoihin ompelin helman ylijäämäpaloista perhoshihat ja länttäilin ylijääneestä pitsistä sommitelmia tuomaan yhteenkuuluvuutta. Hihoista tuli kauniit, vaikka sifonki ja sen käsinompelu nätisti olikin suoraan sieltä itsestään. Lisäksi lopuksi kavensin ihan ministi vyötäröltä ja avot!

Silmät sydäminä ja onnenkyyneleistä märkinä olen peilaillut itseäni eteisen olemattomasta vartalopeilistä. Kyyneleet tosin saattaa johtua riskillä leikatuista ja silti onnistuneista ompeleista. Siis kuka edes tekee tälläistä HÄÄMEKOLLEE

Toisaalta, minä en olisi minä, jos en tässäkin noudattaisi pääni pientä DIY-huutoa.

Lopputulemasta ei luonnollisesti kuvaa tänne vielä tule, ettei miekkonen sitä näe. 

Häidemme tyyli

Olen itse luonnossa liikkuja ja puiden halailija. Rakastan kukkien loistoa, vihreitä kuusia, upeita ruohokenttiä, kaikkea sellaista tiedättekös?

Mieheni taas on urbaanin kaupungin ystävä. Mitä undergroundimpi paikka, sitä parempi. Kiivetään katoille ja ryömitään kellareihin, tutkitaan hylättyjä rakennuksia ja raunioita.

Näistä lähtökohdista lähdimme pohtimaan häidemme tyyliä. Minä haaveilin häistä kukkaniityllä tai teltassa ruohokentällä. Metsikön siimeksessä hämyisessä iltamassa tunnelmointi olisi liikuttavaa. Mieheni ei oikein haaveillut mistään, kertoi vain haluavansa ''sikahyvää ruokaa.''

Me (tai no, lähinnä minä) pohdimme ja sovelsimme värejä, teemoja ja ajatuksia ja lopulta päädyimme melkoisen itsestään selvään vastaukseen.

Itserakkaasti häidemme teema, tai tyyli, on me. Meitä juhlitaan, joten olkoon kaikessa mukana pikkuisen meitä. Menuissa näkyy ajatuksiamme, koristeissa tyyliämme. Musiikki on molempien rakastamaa ja ruoka omia herkkujamme.

Vaikka häidemme juhlapaikka ei ollut haaveilemani kukkaketo tai metsikkö, antaa ihana, pelkistetty juhlatila meille tyhjän kankaan maalata.Voimme räiskiä koristeilla tilan romanttiseksi. Tai esimerkiksi maalaistyyliin sopivaksi, tehdä värikkään sateenkaariloiston tai minimalistisen Suomen koivuja ylistävän juhlan.

Häihimme tulee industrial tyylisiä koristeita sekoiteltuna luontoon. Ai siis millasia? No en tosiaankaan tiedä. Jotain sammalta ja luonnonkukkia, tiilen palasia ja verkkoa. En siis tiedä tarkkaan miten näitä yhdistelen, mutta pikku hiljaa alkaa ajatukset rakentua. Ostin lamppuja ison kasan halvalla. Löysin tuikkuja ja ajattelin maanteiltä käydä poimimassa hylätyt kukkaset ja tiilet.

Ja sitten, koska me ollaan me, tulee meille aivan ehdottoman varmasti sellainen valokuvausseinä. Siis se sellainen lasten huvitus, johon on maalattu joku hassunhauska kuva ja sitten voi taakse mennä patsastelemaan ja työntämään naamansa aukkoon. Mikähän tämän seinän nimi edes on? Sellainen on kuitenkin tulossa ja koska tämä on niin mahrottoman tärkeä, tilattiin se erikseen taiteilijalta. No siis, tutulta taiteilijalta, mutta se olisi voitu tehdä itse, joten tämä on ehkä sitä panostusosiota.


Käyn sitten myöhemmin koristeita ja toteutusta läpi tarkemmin, tässä vain tälläinen alustava ajatuspostaus. Kuvituksena haavekuvat pinterestistä, antavat osviittaa ajatuksista.

Edit: Ihan hirveän hyvä idea tämä, että suunnittelee häitä jo vuosia etukäteen. Voi sitten kätevästi käyttää kaikki rahansa yhdenlaisiin koristeisiin. Sitten voikin muuttaa mieltänsä ja myydä koristeet tappiollisesti ja ostaa taas uudet koristeet.

Diy-mimmi

Olen aina ollut DIY-muija. Rakastan tehdä itse tai ainakin yrittää. Olen kohtalainen piirtäjä/maalaaja, joten luonnollisesti tämä tarkoittaa myös loistavia askartelutaitoja. Ja leipomistaitoja. Ja siis osaan tietysti remontoida, kokata, laulaa, meikata, tehdä kampauksia ja mitä kaikkea. Ihan just niin hyvin, että voisin hyvinkin kuvitella itseni tekemässä kaiken myös häihimme.

Olen mm. leiponut unohtumattomia luomuksia, joita on kehuttu kaikkien toimesta. Leipomani korvapuustit olivat melkoisen makeita ja croissanteja en osannut rullata oikein. Omenapiirakasta jäi vahingossa pohja pois ja joulutortut kaipaavat tosiaan sitä hilloa päällensä. Mutta mitäs tuosta, edelleenkin OSAAN leipoa. Saattaa olla, että osa sukulaisista muistaa, että kuinka sujut olen esimerkiksi liivatteen kanssa. Eräisiin ristiäisiin tein kauniin juustokakun. Tähän kakkuun kaadettiin yli 10 liivatelehteä ja lopulta puolipurkkia sitä sellaista liivatejauhetta. Tämä kaunis ilmestys ei kaikesta liivatteestaan huolimatta jämähtänyt, vaan levähti pitkin valkoista pitsipöytäliinaa. Ja kyseessä oli muuten mustikkajuustokakku. Tosi hyvää oli.

Samaa rataa leipomusten kanssa jatkoin tyttäreni 2-vuotis syntymäpäivillä. Koska siis pöydältä lusikalla kaavittu kakku on hirveän hauska ohjelmanumero. Mitäpä sitä turhaa rikkoa hyväksi todettua kaavaa?

Taidonnäytteeni juustokakusta

No se leipomuksista. Häihin tämä kaikki kuitenkin liittyy..

En ollut aikaisemmin haaveillut häistä mitenkään tähdellisen paljon. Kerran näin kuvan kivasta häämekosta ja siinä se. En halunnut jotenkin pilata iloani suunnittelemalla häät etukäteen, sillä mieli ja mieltymykset muuttuvat. Kun sitten vihdoin minulla oli oikeasti lupa haaveilla häistä, en tiennytkään mitä haluaisin häiltämme. Tai tiesin. Tiesin mitä meidän häihimme ei ainakaan tule:

''Ei sitten todellakaan mitään työväentalohäitä jättiblingling timangeilla.'' ''Eikä kyllä ainakaan halpishäitä.'' ''Ei myöskään mitään itsetehtyä ruokaa, mutta ei myöskään krumeluureja liikaa.''

Lähdin lähdimme siis suunnittelemaan häitämme näistä Osaan kaiken, en tiedä mitä haluan -lähtökohdista. Siihen yhdistettiin meidän häiden pihistelybudjetti ja kliseisesti soppa oli valmis!

Innokkaana ryhdyin kartoittelemaan hääpaikkoja ja aika pian selvitimme itsellemme, että häät a) maksaa enemmän kuin kuvittelin ja b)ne maksaa pääkaupunkiseudulla vielä tätäkin enemmän. Bonarina vielä c) pääkaupunkiseudulla on normaalia varata hääpaikka jopa 2 vuotta etukäteen (??) 

Pakkohan se oli todeta, että kaavailemamme ''pari tonttuu plus miinus'' ei tule riittämään kaikille rakkaille. Täytyy siis joko rajata häävieraita tai nipistää muualta. Arvaatteko mitä teemme?Kyllä on google, pinterest, blogit, facebook, kirpputorit ja lehdet laulaneet aarioita, satunnaisesti myös minäkin. Hääideoita on kerrytelty, hääbudjettia venkslattu. Näitä satunnaisille muistilapuille kirjoiteltuja ajatuksia ja laskelmia on noin 4 miljardia (hyvä minä) ja tänne on ne kaikki tarkoitus purkaa.

Hienot lähtökohdat.