Vuosi häihin

Kerroinkin jo aikaisemmin, että häiden suunnittelu lähti käyntiin hyvin maltillisesti. Naama näkkärinä tarkastelin mökkimaisemiemme kukkasia ja koivuklapeja pohtien voisiko niitä hyödyntää. Juhannuksen kotimatkalla uskalsin jo vähän haaveilla kukkapeltomaisemista häillemme ja sulhasen suureksi ärsytykseksi luettelin jo varmana asiastani budjetin, vieraslistan sekä diy-projektit. 

Vuodessa häiden suunnittelu on lähtenyt tietysti uusille urapoluille paukutellen hääbudjettia suuremmaksi ja hyläten monet ajatuksistani. Perusajatus on kuitenkin edelleen sama: (mahdollisimman) pienen budjetin häät, joissa kaikki mahdollinen toteutetaan itse hyödyntäen omia askarteluvarastoja. Budjetin paukkuminenkin on johtunut lähinnä omista vääristä olettamuksista liittyen mm. pitopalveluiden hintoihin. 

Tällä hetkellä olemme jo erittäin hyvässä mallissa häiden suunnittelun suhteen. Olen jopa innostuksissani ottanut ensimmäisen erän pöytäkarttatappelussa. Turpaan tuli, koska tätä ei miekkonen suorilta hyväksynyt. Uusi yritys taas vaatii toisen pullon viiniä ja jälleen taaperovapaan illan.

Pöytäkarttojen lisäksi saimme varmistuksen, että valokuvaajakaveri tulee kuvailemaan lähes ilmaiseksi. Soittelin myös omaan seurakuntaan vihkijän toivossa, mutta toisessa päässä oltiin lievästi sanottuna hieman yllättyneitä aikaisesta ajankohdastani. Lupasivat kuitenkin ottaa toiveen ylös ja asiaan palaillaan kuulemma aikaisintaan toukokuussa 2021. Että sillai.

Joten, koska häähömppäys on viittä ja kakkua vaille valmis, jätän hetkeksi häät mielestäni, jotta saan sitten rauhassa syksyllä panikoida kaikkia yksityiskohtia. Aloitan kuitenkin todennäköisesti jokin päivä ensimmäisen DIY-projektini liittyen häiden koristeluihin ja lupaan kertoa siitä tännekin, joten pysykäähän kuulolla.

Väliaika, kahvia ja pullaa

Mihin käyttää aikansa, kun hääsuunnittelussa on väliaika, eikä mitään suunniteltavaa tähän väliin löydy? Miten pitää yllä omaa romantisointia ja innostusta, kun ei olekaan tarvetta selata juhlapaikkoja päivittäin?

Niimpä, kertokaa se.

Itsestäni tuntuu nimittäin nyt siltä, miltä pelkäsin häiden jälkeen tuntuvan: tyhjältä. häiden juhlapaikka on valittu ja osittain maksettukin, kirkolle soiteltu ja kampaus jo hieman hahmottunut päässäni. Olenko totaalisen liian aikaisessa tehnyt kaiken, ja nyt joudun vain ja ainoastaan istumaan ja odottamaan häitä? Tylsää!

Voisin tietysti selata vielä vähän lisää kauniita hääkuvia ja kirjoitella vielä vähän lisää suunnitelmia papereilla. Mutta pelko kyllästymisestä estää tekemästä näin. Kun tarpeeksi kauan tuijottaa samoja hääkuvia ja unelmamekkoja, eikö niihin jo kyllästy? Reilu vuosi aikaa häihimme ja ensi keväänä haluankin aivan erityyliset häät, jos nyt jo kyllästyn suunnitelmiini. Toisaalta sillä saisi lisää tekemistä, mutta se ei todellakaan mahdu pieneen budjettiimme.

Niimpä tyydyn hiomaan vanhoja suunnitelmia. Kokeilen askarteluissani uusia välineitä ja lyön viisaan pääni yhteen kaasojeni kanssa aikataulutuksen kanssa. Kiirettä hääsuunnittelussa ei ole ja se onkin ihanaa. Suvantovaihe hääsuunnittelussa vain tarkoittaa malttamattomalle morsiammelle rahan menetystä, loputtomia ideoita, nettikirpputorien suota sekä hääblogiini juttujen ehtymistä. Mutta vain hetkellisesti!

460 päivää häihimme

Hääsuunnitelmat on loistavalla mallilla ja aloitin ensimmäistä To Do -listaustakin blogin puolelle. Julkaisen listauksen sivupalkkiin, kunhan armaat aivoni ovat saaneet koottua itseään sen verran, että listaan ilmestyy muutakin kuin ''Irtokarkki:pakko'' ''Osta paljon limuja''.

Hääpaikkamme varausmaksu on maksettu ja kirkkoonkin kerkesin soitella. Hääkampausaika on näppärästi hoidossa ja sain minä häämekkonikin jo nyt. Häämekko on ihana, mutta kummasti se mieli on muuttunut jo nyt ja mekon kanssa kävi niin, että otin sakset käteen. Siinä yösydännä kun leikkelin häämekostani palasia ja hirvittelin rohkeuttani, naureskelin samalla, etten olisi minä jos en vähän tuunaisi myös mekkoa.

Häämekossani oli alunperin pitkät hihat, avara selkä ja korkea kaulus. Nyt siinä on lyhyet perhoshihat, edelleen avara selkä ja ihan hintsusti matalampi kaulus. Ja se on täydellinen! Pitsi on ihan pikkusen liian juhlavaa omaan makuuni, kaipailin sellaista boheemimpaa pitsiä, mutta menköön. Sitä en sentään uskalla lähteä omin näppineni vaihtelemaan.

Kaiken kriisin keskellä on ihanaa, että on hääblogi, mekkoprojekti ja ylipäänsä häiden suunnittelua. Saa hetken pakopaikan omilta peloiltaan uppoutuessaan vaaleanpunaisiin (tai minun tapauksessani vihertäviin) hattaraunelmiin, selatessa kuvia ja kuvitellessa kävelyä alttarille tuunatussa DIY-mekossani.
Tämä on tällaista haahuilevaa ajatuksen virtaa tällä kertaa. Mutta hei, enää 460 päivää häihimme. Monta päivää sinulla on? Ja mikä on sinun arjen pakopaikkasi?

Häidemme tyyli

Olen itse luonnossa liikkuja ja puiden halailija. Rakastan kukkien loistoa, vihreitä kuusia, upeita ruohokenttiä, kaikkea sellaista tiedättekös?

Mieheni taas on urbaanin kaupungin ystävä. Mitä undergroundimpi paikka, sitä parempi. Kiivetään katoille ja ryömitään kellareihin, tutkitaan hylättyjä rakennuksia ja raunioita.

Näistä lähtökohdista lähdimme pohtimaan häidemme tyyliä. Minä haaveilin häistä kukkaniityllä tai teltassa ruohokentällä. Metsikön siimeksessä hämyisessä iltamassa tunnelmointi olisi liikuttavaa. Mieheni ei oikein haaveillut mistään, kertoi vain haluavansa ''sikahyvää ruokaa.''

Me (tai no, lähinnä minä) pohdimme ja sovelsimme värejä, teemoja ja ajatuksia ja lopulta päädyimme melkoisen itsestään selvään vastaukseen.

Itserakkaasti häidemme teema, tai tyyli, on me. Meitä juhlitaan, joten olkoon kaikessa mukana pikkuisen meitä. Menuissa näkyy ajatuksiamme, koristeissa tyyliämme. Musiikki on molempien rakastamaa ja ruoka omia herkkujamme.

Vaikka häidemme juhlapaikka ei ollut haaveilemani kukkaketo tai metsikkö, antaa ihana, pelkistetty juhlatila meille tyhjän kankaan maalata.Voimme räiskiä koristeilla tilan romanttiseksi. Tai esimerkiksi maalaistyyliin sopivaksi, tehdä värikkään sateenkaariloiston tai minimalistisen Suomen koivuja ylistävän juhlan.

Häihimme tulee industrial tyylisiä koristeita sekoiteltuna luontoon. Ai siis millasia? No en tosiaankaan tiedä. Jotain sammalta ja luonnonkukkia, tiilen palasia ja verkkoa. En siis tiedä tarkkaan miten näitä yhdistelen, mutta pikku hiljaa alkaa ajatukset rakentua. Ostin lamppuja ison kasan halvalla. Löysin tuikkuja ja ajattelin maanteiltä käydä poimimassa hylätyt kukkaset ja tiilet.

Ja sitten, koska me ollaan me, tulee meille aivan ehdottoman varmasti sellainen valokuvausseinä. Siis se sellainen lasten huvitus, johon on maalattu joku hassunhauska kuva ja sitten voi taakse mennä patsastelemaan ja työntämään naamansa aukkoon. Mikähän tämän seinän nimi edes on? Sellainen on kuitenkin tulossa ja koska tämä on niin mahrottoman tärkeä, tilattiin se erikseen taiteilijalta. No siis, tutulta taiteilijalta, mutta se olisi voitu tehdä itse, joten tämä on ehkä sitä panostusosiota.


Käyn sitten myöhemmin koristeita ja toteutusta läpi tarkemmin, tässä vain tälläinen alustava ajatuspostaus. Kuvituksena haavekuvat pinterestistä, antavat osviittaa ajatuksista.

Edit: Ihan hirveän hyvä idea tämä, että suunnittelee häitä jo vuosia etukäteen. Voi sitten kätevästi käyttää kaikki rahansa yhdenlaisiin koristeisiin. Sitten voikin muuttaa mieltänsä ja myydä koristeet tappiollisesti ja ostaa taas uudet koristeet.

Diy-mimmi

Olen aina ollut DIY-muija. Rakastan tehdä itse tai ainakin yrittää. Olen kohtalainen piirtäjä/maalaaja, joten luonnollisesti tämä tarkoittaa myös loistavia askartelutaitoja. Ja leipomistaitoja. Ja siis osaan tietysti remontoida, kokata, laulaa, meikata, tehdä kampauksia ja mitä kaikkea. Ihan just niin hyvin, että voisin hyvinkin kuvitella itseni tekemässä kaiken myös häihimme.

Olen mm. leiponut unohtumattomia luomuksia, joita on kehuttu kaikkien toimesta. Leipomani korvapuustit olivat melkoisen makeita ja croissanteja en osannut rullata oikein. Omenapiirakasta jäi vahingossa pohja pois ja joulutortut kaipaavat tosiaan sitä hilloa päällensä. Mutta mitäs tuosta, edelleenkin OSAAN leipoa. Saattaa olla, että osa sukulaisista muistaa, että kuinka sujut olen esimerkiksi liivatteen kanssa. Eräisiin ristiäisiin tein kauniin juustokakun. Tähän kakkuun kaadettiin yli 10 liivatelehteä ja lopulta puolipurkkia sitä sellaista liivatejauhetta. Tämä kaunis ilmestys ei kaikesta liivatteestaan huolimatta jämähtänyt, vaan levähti pitkin valkoista pitsipöytäliinaa. Ja kyseessä oli muuten mustikkajuustokakku. Tosi hyvää oli.

Samaa rataa leipomusten kanssa jatkoin tyttäreni 2-vuotis syntymäpäivillä. Koska siis pöydältä lusikalla kaavittu kakku on hirveän hauska ohjelmanumero. Mitäpä sitä turhaa rikkoa hyväksi todettua kaavaa?

Taidonnäytteeni juustokakusta

No se leipomuksista. Häihin tämä kaikki kuitenkin liittyy..

En ollut aikaisemmin haaveillut häistä mitenkään tähdellisen paljon. Kerran näin kuvan kivasta häämekosta ja siinä se. En halunnut jotenkin pilata iloani suunnittelemalla häät etukäteen, sillä mieli ja mieltymykset muuttuvat. Kun sitten vihdoin minulla oli oikeasti lupa haaveilla häistä, en tiennytkään mitä haluaisin häiltämme. Tai tiesin. Tiesin mitä meidän häihimme ei ainakaan tule:

''Ei sitten todellakaan mitään työväentalohäitä jättiblingling timangeilla.'' ''Eikä kyllä ainakaan halpishäitä.'' ''Ei myöskään mitään itsetehtyä ruokaa, mutta ei myöskään krumeluureja liikaa.''

Lähdin lähdimme siis suunnittelemaan häitämme näistä Osaan kaiken, en tiedä mitä haluan -lähtökohdista. Siihen yhdistettiin meidän häiden pihistelybudjetti ja kliseisesti soppa oli valmis!

Innokkaana ryhdyin kartoittelemaan hääpaikkoja ja aika pian selvitimme itsellemme, että häät a) maksaa enemmän kuin kuvittelin ja b)ne maksaa pääkaupunkiseudulla vielä tätäkin enemmän. Bonarina vielä c) pääkaupunkiseudulla on normaalia varata hääpaikka jopa 2 vuotta etukäteen (??) 

Pakkohan se oli todeta, että kaavailemamme ''pari tonttuu plus miinus'' ei tule riittämään kaikille rakkaille. Täytyy siis joko rajata häävieraita tai nipistää muualta. Arvaatteko mitä teemme?Kyllä on google, pinterest, blogit, facebook, kirpputorit ja lehdet laulaneet aarioita, satunnaisesti myös minäkin. Hääideoita on kerrytelty, hääbudjettia venkslattu. Näitä satunnaisille muistilapuille kirjoiteltuja ajatuksia ja laskelmia on noin 4 miljardia (hyvä minä) ja tänne on ne kaikki tarkoitus purkaa.

Hienot lähtökohdat.

Säästöhäät tulossa!

Kauniina perus sateisena juhannuksena vuonna 2019 tanssittiin voitontansseja; olin juuri ennen keskiyötä sanonut kyllä ja saanut sormeeni sormuksen. Ajatustyö häistä alkoi heti ja sillä pinterest pistettiin kotimatkalla laulamaan hakusanoilla: wedding, industrial, simple. 

Sekavista ajatuksista on kehkeytynyt häiden suunnitelma, jota budjetti on sittemmin roimasti rajoittanut. Tieni hääteemaisista pinterest-kuvista ajautui luonnollisesti hääblogien äärelle kartoittamaan kaikkea kivaa häihin liittyvää. Upeita löydöksiä, ajatuksia ja ideoita häistä olen sieltä täältä poiminut kaivaten jatkuvasti rinnalle kätevää muistiinpanovälinettä. 

Koska häidemme budjetti on järisyttävän pieni hääjuhliemme kokoon nähden, halusin kirjoittaa ylös kaikki vinkit pihistelyyn. Post it -laput tuppasivat kuitenkin matkan varrella häviämään jostain kumman syystä (?) ja ajatusten jäsentely päässäni on aivan alaluokkaa, joten päädyin ajattelemaan oman hääblogin perustamista.

Mutta äh, eihän minulla edes ole kuvia. Miksi tätä kirjoittaisin, ei sitä kukaan kuitenkaan lue. Ei ole aikaa, ei luovuutta, ei rahaa siihen ja tähän, äh äh äh. 

Parisen päivää pyörittelin ja jahkailin ja lopulta totesin, että miksipä ei. Omaksi iloksi, häämuistoksi, jäsentelyksi ja avuksi päätin siis ruveta kirjoittamaan hääblogia. Hääblogistani tulee paikka johon palailen kun stressaa, kun kadotan punaisen langan suunnittelusta tai muuten vaan budjetti paukkuu (taas). Hääblogiini palailen myös hehkuttamaan, fiilistelemään ja nautiskelemaan kaikesta ihanasta, mikä tähän prosessiin liittyy. 

Lupaan, ettei teksteissä ole päätä eikä häntää. Lupaan, että teen tätä itseäni (ja vähän myös miestäni) varten. Lupaan myös, että tämän myötä jätän kaasoni (toistaiseksi) rauhaan, sillä onhan häihimme vielä 1,5 vuotta. Lupaan, että hääblogini tekstit on kuitenkin pääsääntöisesti hääteeman ympärille sijoittuvia, sillä en koe mielekkääksi kirjoitella muusta arjestani.

Tässä tämä siis on. Ihan vaan itseä varten -hääblogini, jonka muovasin vanhan sivuni päälle. Kirjoitan, kun tulee kirjoitettavaa. Vinkkailen kun löytyy joku aikaapalaarahaasäästyy -idea. Ihan varmasti esittelen myös ylpeydellä diy-räpellyksiäni, jotka usein ovat sellaisia ei ihan hirveen hyvin toimivia -ratkaisuja. En kuitenkaan esittele kummemmin itseäni vielä, enkä miestäni. Tuo raukka kun ei tästä mitään vielä tiedä ;)