Diy-mimmi

Olen aina ollut DIY-muija. Rakastan tehdä itse tai ainakin yrittää. Olen kohtalainen piirtäjä/maalaaja, joten luonnollisesti tämä tarkoittaa myös loistavia askartelutaitoja. Ja leipomistaitoja. Ja siis osaan tietysti remontoida, kokata, laulaa, meikata, tehdä kampauksia ja mitä kaikkea. Ihan just niin hyvin, että voisin hyvinkin kuvitella itseni tekemässä kaiken myös häihimme.

Olen mm. leiponut unohtumattomia luomuksia, joita on kehuttu kaikkien toimesta. Leipomani korvapuustit olivat melkoisen makeita ja croissanteja en osannut rullata oikein. Omenapiirakasta jäi vahingossa pohja pois ja joulutortut kaipaavat tosiaan sitä hilloa päällensä. Mutta mitäs tuosta, edelleenkin OSAAN leipoa. Saattaa olla, että osa sukulaisista muistaa, että kuinka sujut olen esimerkiksi liivatteen kanssa. Eräisiin ristiäisiin tein kauniin juustokakun. Tähän kakkuun kaadettiin yli 10 liivatelehteä ja lopulta puolipurkkia sitä sellaista liivatejauhetta. Tämä kaunis ilmestys ei kaikesta liivatteestaan huolimatta jämähtänyt, vaan levähti pitkin valkoista pitsipöytäliinaa. Ja kyseessä oli muuten mustikkajuustokakku. Tosi hyvää oli.

Samaa rataa leipomusten kanssa jatkoin tyttäreni 2-vuotis syntymäpäivillä. Koska siis pöydältä lusikalla kaavittu kakku on hirveän hauska ohjelmanumero. Mitäpä sitä turhaa rikkoa hyväksi todettua kaavaa?

Taidonnäytteeni juustokakusta

No se leipomuksista. Häihin tämä kaikki kuitenkin liittyy..

En ollut aikaisemmin haaveillut häistä mitenkään tähdellisen paljon. Kerran näin kuvan kivasta häämekosta ja siinä se. En halunnut jotenkin pilata iloani suunnittelemalla häät etukäteen, sillä mieli ja mieltymykset muuttuvat. Kun sitten vihdoin minulla oli oikeasti lupa haaveilla häistä, en tiennytkään mitä haluaisin häiltämme. Tai tiesin. Tiesin mitä meidän häihimme ei ainakaan tule:

''Ei sitten todellakaan mitään työväentalohäitä jättiblingling timangeilla.'' ''Eikä kyllä ainakaan halpishäitä.'' ''Ei myöskään mitään itsetehtyä ruokaa, mutta ei myöskään krumeluureja liikaa.''

Lähdin lähdimme siis suunnittelemaan häitämme näistä Osaan kaiken, en tiedä mitä haluan -lähtökohdista. Siihen yhdistettiin meidän häiden pihistelybudjetti ja kliseisesti soppa oli valmis!

Innokkaana ryhdyin kartoittelemaan hääpaikkoja ja aika pian selvitimme itsellemme, että häät a) maksaa enemmän kuin kuvittelin ja b)ne maksaa pääkaupunkiseudulla vielä tätäkin enemmän. Bonarina vielä c) pääkaupunkiseudulla on normaalia varata hääpaikka jopa 2 vuotta etukäteen (??) 

Pakkohan se oli todeta, että kaavailemamme ''pari tonttuu plus miinus'' ei tule riittämään kaikille rakkaille. Täytyy siis joko rajata häävieraita tai nipistää muualta. Arvaatteko mitä teemme?Kyllä on google, pinterest, blogit, facebook, kirpputorit ja lehdet laulaneet aarioita, satunnaisesti myös minäkin. Hääideoita on kerrytelty, hääbudjettia venkslattu. Näitä satunnaisille muistilapuille kirjoiteltuja ajatuksia ja laskelmia on noin 4 miljardia (hyvä minä) ja tänne on ne kaikki tarkoitus purkaa.

Hienot lähtökohdat.

Säästöhäät tulossa!

Kauniina perus sateisena juhannuksena vuonna 2019 tanssittiin voitontansseja; olin juuri ennen keskiyötä sanonut kyllä ja saanut sormeeni sormuksen. Ajatustyö häistä alkoi heti ja sillä pinterest pistettiin kotimatkalla laulamaan hakusanoilla: wedding, industrial, simple. 

Sekavista ajatuksista on kehkeytynyt häiden suunnitelma, jota budjetti on sittemmin roimasti rajoittanut. Tieni hääteemaisista pinterest-kuvista ajautui luonnollisesti hääblogien äärelle kartoittamaan kaikkea kivaa häihin liittyvää. Upeita löydöksiä, ajatuksia ja ideoita häistä olen sieltä täältä poiminut kaivaten jatkuvasti rinnalle kätevää muistiinpanovälinettä. 

Koska häidemme budjetti on järisyttävän pieni hääjuhliemme kokoon nähden, halusin kirjoittaa ylös kaikki vinkit pihistelyyn. Post it -laput tuppasivat kuitenkin matkan varrella häviämään jostain kumman syystä (?) ja ajatusten jäsentely päässäni on aivan alaluokkaa, joten päädyin ajattelemaan oman hääblogin perustamista.

Mutta äh, eihän minulla edes ole kuvia. Miksi tätä kirjoittaisin, ei sitä kukaan kuitenkaan lue. Ei ole aikaa, ei luovuutta, ei rahaa siihen ja tähän, äh äh äh. 

Parisen päivää pyörittelin ja jahkailin ja lopulta totesin, että miksipä ei. Omaksi iloksi, häämuistoksi, jäsentelyksi ja avuksi päätin siis ruveta kirjoittamaan hääblogia. Hääblogistani tulee paikka johon palailen kun stressaa, kun kadotan punaisen langan suunnittelusta tai muuten vaan budjetti paukkuu (taas). Hääblogiini palailen myös hehkuttamaan, fiilistelemään ja nautiskelemaan kaikesta ihanasta, mikä tähän prosessiin liittyy. 

Lupaan, ettei teksteissä ole päätä eikä häntää. Lupaan, että teen tätä itseäni (ja vähän myös miestäni) varten. Lupaan myös, että tämän myötä jätän kaasoni (toistaiseksi) rauhaan, sillä onhan häihimme vielä 1,5 vuotta. Lupaan, että hääblogini tekstit on kuitenkin pääsääntöisesti hääteeman ympärille sijoittuvia, sillä en koe mielekkääksi kirjoitella muusta arjestani.

Tässä tämä siis on. Ihan vaan itseä varten -hääblogini, jonka muovasin vanhan sivuni päälle. Kirjoitan, kun tulee kirjoitettavaa. Vinkkailen kun löytyy joku aikaapalaarahaasäästyy -idea. Ihan varmasti esittelen myös ylpeydellä diy-räpellyksiäni, jotka usein ovat sellaisia ei ihan hirveen hyvin toimivia -ratkaisuja. En kuitenkaan esittele kummemmin itseäni vielä, enkä miestäni. Tuo raukka kun ei tästä mitään vielä tiedä ;)