Kauniina perus sateisena juhannuksena vuonna 2019 tanssittiin voitontansseja; olin juuri ennen keskiyötä sanonut kyllä ja saanut sormeeni sormuksen. Ajatustyö häistä alkoi heti ja sillä pinterest pistettiin kotimatkalla laulamaan hakusanoilla: wedding, industrial, simple. Sekavista ajatuksista on kehkeytynyt häiden suunnitelma, jota budjetti on sittemmin roimasti rajoittanut. Tieni hääteemaisista pinterest-kuvista ajautui luonnollisesti hääblogien äärelle kartoittamaan kaikkea kivaa häihin liittyvää. Upeita löydöksiä, ajatuksia ja ideoita häistä olen sieltä täältä poiminut kaivaten jatkuvasti rinnalle kätevää muistiinpanovälinettä. Koska häidemme budjetti on järisyttävän pieni hääjuhliemme kokoon nähden, halusin kirjoittaa ylös kaikki vinkit pihistelyyn. Post it -laput tuppasivat kuitenkin matkan varrella häviämään jostain kumman syystä (?) ja ajatusten jäsentely päässäni on aivan alaluokkaa, joten päädyin ajattelemaan oman hääblogin perustamista. Mutta...
Olen aina ollut DIY-muija. Rakastan tehdä itse tai ainakin yrittää. Olen kohtalainen piirtäjä/maalaaja, joten luonnollisesti tämä tarkoittaa myös loistavia askartelutaitoja. Ja leipomistaitoja. Ja siis osaan tietysti remontoida, kokata, laulaa , meikata, tehdä kampauksia ja mitä kaikkea. Ihan just niin hyvin, että voisin hyvinkin kuvitella itseni tekemässä kaiken myös häihimme. Olen mm. leiponut unohtumattomia luomuksia, joita on kehuttu kaikkien toimesta. Leipomani korvapuustit olivat melkoisen makeita ja croissanteja en osannut rullata oikein. Omenapiirakasta jäi vahingossa pohja pois ja joulutortut kaipaavat tosiaan sitä hilloa päällensä. Mutta mitäs tuosta, edelleenkin OSAAN leipoa. Saattaa olla, että osa sukulaisista muistaa, että kuinka sujut olen esimerkiksi liivatteen kanssa. Eräisiin ristiäisiin tein kauniin juustokakun. Tähän kakkuun kaadettiin yli 10 liivatelehteä ja lopulta puolipurkkia sitä sellaista liivatejauhetta. Tämä kaunis ilmestys ei kaikesta liivatteestaan h...
Olen itse luonnossa liikkuja ja puiden halailija. Rakastan kukkien loistoa, vihreitä kuusia, upeita ruohokenttiä, kaikkea sellaista tiedättekös? Mieheni taas on urbaanin kaupungin ystävä. Mitä undergroundimpi paikka, sitä parempi. Kiivetään katoille ja ryömitään kellareihin, tutkitaan hylättyjä rakennuksia ja raunioita. Näistä lähtökohdista lähdimme pohtimaan häidemme tyyliä. Minä haaveilin häistä kukkaniityllä tai teltassa ruohokentällä. Metsikön siimeksessä hämyisessä iltamassa tunnelmointi olisi liikuttavaa. Mieheni ei oikein haaveillut mistään, kertoi vain haluavansa ''sikahyvää ruokaa.'' Me (tai no, lähinnä minä) pohdimme ja sovelsimme värejä, teemoja ja ajatuksia ja lopulta päädyimme melkoisen itsestään selvään vastaukseen. Itserakkaasti häidemme teema, tai tyyli, on me . Meitä juhlitaan, joten olkoon kaikessa mukana pikkuisen meitä. Menuissa näkyy ajatuksiamme, koristeissa tyyliämme. Musiikki on molempien rakastamaa ja ruoka omia herkkujamme. ...
Kommentit
Lähetä kommentti