Olen itse luonnossa liikkuja ja puiden halailija. Rakastan kukkien loistoa, vihreitä kuusia, upeita ruohokenttiä, kaikkea sellaista tiedättekös? Mieheni taas on urbaanin kaupungin ystävä. Mitä undergroundimpi paikka, sitä parempi. Kiivetään katoille ja ryömitään kellareihin, tutkitaan hylättyjä rakennuksia ja raunioita. Näistä lähtökohdista lähdimme pohtimaan häidemme tyyliä. Minä haaveilin häistä kukkaniityllä tai teltassa ruohokentällä. Metsikön siimeksessä hämyisessä iltamassa tunnelmointi olisi liikuttavaa. Mieheni ei oikein haaveillut mistään, kertoi vain haluavansa ''sikahyvää ruokaa.'' Me (tai no, lähinnä minä) pohdimme ja sovelsimme värejä, teemoja ja ajatuksia ja lopulta päädyimme melkoisen itsestään selvään vastaukseen. Itserakkaasti häidemme teema, tai tyyli, on me . Meitä juhlitaan, joten olkoon kaikessa mukana pikkuisen meitä. Menuissa näkyy ajatuksiamme, koristeissa tyyliämme. Musiikki on molempien rakastamaa ja ruoka omia herkkujamme. ...
Juhannuksena paistoi kaunis aurinko. Päivällä koivujen lehdissä oli kastehelmiä ja järvi kimalteli kilpaa niiden kanssa. Tuuli puhisi, mutta lempeästi hiuksia heilutellen. Ei ollut kylmä, mutta ei kuumakaan. Taivas oli sininen ja valkoinen ja maa vehreänä edellisen yön sateista. Harvinaisen hyvä juhannuskeli oli sattunut lomapäivillemme. Nautimme perheenä tuhdin grilliaterian, saunoimme ja rentouduimme. Salakaappi oli täynnä lempiherkkujani, jotka vain odottivat hetkeä, jolloin tyttäreni nukahtaisi. Aurinko ei keskikesän tapaan laskenut ennen kukonlaulua. Laiskottelin tyytyväisenä sohvalla kolmen tiiliskiven paksuinen kirja käsissäni. Sormet oli tahmeana jo syödystä suklaasta, nyt vuorossa oli sipsit ja limukka. Elämästä nauttiminen on helppoa, hymisin itsekseni. Mieheni houkutteli katselemaan laiturilla aurinkoa, joka laskee kuvankauniisti järven ja Suomalaisen metsän taa. Emmää jaksa, totesin ja jatkoin lueskelua. Tässä on hyvä. Puolilta öin silmät ei pysyneet auki. Maha oli rask...
Mihin käyttää aikansa, kun hääsuunnittelussa on väliaika, eikä mitään suunniteltavaa tähän väliin löydy? Miten pitää yllä omaa romantisointia ja innostusta, kun ei olekaan tarvetta selata juhlapaikkoja päivittäin? Niimpä, kertokaa se. Itsestäni tuntuu nimittäin nyt siltä, miltä pelkäsin häiden jälkeen tuntuvan: tyhjältä. häiden juhlapaikka on valittu ja osittain maksettukin, kirkolle soiteltu ja kampaus jo hieman hahmottunut päässäni. Olenko totaalisen liian aikaisessa tehnyt kaiken, ja nyt joudun vain ja ainoastaan istumaan ja odottamaan häitä? Tylsää! Voisin tietysti selata vielä vähän lisää kauniita hääkuvia ja kirjoitella vielä vähän lisää suunnitelmia papereilla. Mutta pelko kyllästymisestä estää tekemästä näin. Kun tarpeeksi kauan tuijottaa samoja hääkuvia ja unelmamekkoja, eikö niihin jo kyllästy? Reilu vuosi aikaa häihimme ja ensi keväänä haluankin aivan erityyliset häät, jos nyt jo kyllästyn suunnitelmiini. Toisaalta sillä saisi lisää tekemistä, mutta se ei todellakaan m...
Kommentit
Lähetä kommentti