Olen itse luonnossa liikkuja ja puiden halailija. Rakastan kukkien loistoa, vihreitä kuusia, upeita ruohokenttiä, kaikkea sellaista tiedättekös? Mieheni taas on urbaanin kaupungin ystävä. Mitä undergroundimpi paikka, sitä parempi. Kiivetään katoille ja ryömitään kellareihin, tutkitaan hylättyjä rakennuksia ja raunioita. Näistä lähtökohdista lähdimme pohtimaan häidemme tyyliä. Minä haaveilin häistä kukkaniityllä tai teltassa ruohokentällä. Metsikön siimeksessä hämyisessä iltamassa tunnelmointi olisi liikuttavaa. Mieheni ei oikein haaveillut mistään, kertoi vain haluavansa ''sikahyvää ruokaa.'' Me (tai no, lähinnä minä) pohdimme ja sovelsimme värejä, teemoja ja ajatuksia ja lopulta päädyimme melkoisen itsestään selvään vastaukseen. Itserakkaasti häidemme teema, tai tyyli, on me . Meitä juhlitaan, joten olkoon kaikessa mukana pikkuisen meitä. Menuissa näkyy ajatuksiamme, koristeissa tyyliämme. Musiikki on molempien rakastamaa ja ruoka omia herkkujamme. ...
Mihin käyttää aikansa, kun hääsuunnittelussa on väliaika, eikä mitään suunniteltavaa tähän väliin löydy? Miten pitää yllä omaa romantisointia ja innostusta, kun ei olekaan tarvetta selata juhlapaikkoja päivittäin? Niimpä, kertokaa se. Itsestäni tuntuu nimittäin nyt siltä, miltä pelkäsin häiden jälkeen tuntuvan: tyhjältä. häiden juhlapaikka on valittu ja osittain maksettukin, kirkolle soiteltu ja kampaus jo hieman hahmottunut päässäni. Olenko totaalisen liian aikaisessa tehnyt kaiken, ja nyt joudun vain ja ainoastaan istumaan ja odottamaan häitä? Tylsää! Voisin tietysti selata vielä vähän lisää kauniita hääkuvia ja kirjoitella vielä vähän lisää suunnitelmia papereilla. Mutta pelko kyllästymisestä estää tekemästä näin. Kun tarpeeksi kauan tuijottaa samoja hääkuvia ja unelmamekkoja, eikö niihin jo kyllästy? Reilu vuosi aikaa häihimme ja ensi keväänä haluankin aivan erityyliset häät, jos nyt jo kyllästyn suunnitelmiini. Toisaalta sillä saisi lisää tekemistä, mutta se ei todellakaan m...
Pienen budjetin häiden suunnittelun suhteen on selkeästi ollut monen viikon, ellei jopa kuukauden, suvantovaihe. Kevään aikana tykitin hääsuunnitelmia, kasasin ideakuvastoa ja kilpailutin palveluntarjoajia sellaiseen tahtiin, että järjestelyistä muodostui minulle ähky. Tiedättekö, sellainen tunne, että tämä homma on jo hoidettu, hääprojekti saatu pois alta. Tuttu tunne esimerkiksi tapahtumatuottajille, joille tyhjyys iskee usein kun viimeinen tapahtuman jälkimarkkinointi on puskettu pihalle ja raportti raavittu kasaan. Kirjoitin jo aikaisemmin tässä postauksessani väliajasta hääsuunnittelussa. Little did I know pahempi inspiraatio- ja motivaatiopula iskisi muutamassa viikossa ja pistäisi kaiken jäihin. Ei huvita askarrella, ei selailla pinterestiä. Ei huvita kirjoittaa tai edes fiilistellä biisilistaa. Liika on liikaa ja laitoinkin hetkeksi kaiken häihimme liittyvän kaappiin piiloon. Satunnaisesti olen väkisin muovannut listoja tekemättömistä asioista ja eräänä ...
Kommentit
Lähetä kommentti